Laiskuus on taas napannut tämän kirjoittelun kanssa, mutta tiivistetäänpä nyt parit hepastelut ylös.
Viime maanantaina kävin joulutaukoni jälkeen pitkästä aikaa ratsastamassa Helviä. Tamma oli tauon aikana päättänyt unohtaa, että minua tarvitsisi totella ja tunti oli sen mukainen. Ei puhettakaan vapaaehtoisesta liikkumisesta saati kulkemisesta suoraan. Helvi kiemurteli ja hidasti niin onnessaan, että itku oli jo päästä. Tein alussa käynti-ravisiirtymisiä, jotta saisin jotain liikettä. Ei sitä kauheasti löytynyt, mutta parani se hivenen.
Itse harjoituksena tein keskiviikon tunnilta tuttuja väistöjä ensin seinää myöten ja sitten seinältä keskelle. Väistöt menivät aika kivasti, sillä tämä polle ei tarvitse huomautuksia koko ajan, vaan etenee pienillä pyynnöillä hyvät tovit. Suoruuden kanssa saisin tosin olla vielä tarkempi.
Laukassa puolestaan oli pitkästä aikaa hetki, kun Helvi olisi halunnut kirmata oman mielensä mukaan. Otin sitten laukkaa ympyrällä, jotta meno saataisiin tasaiseksi. Rauhallisempi tahti löytyikin ja laukka kulki ihan kivasti. Sen jälkeen toki tamma oli löytänyt uuden reippausvaihteen silmään, ja loppuravit etenivätkin reippaasti. Edelleen suuri mysteeri on se, kuinka sen saisi liikkumaan noin reippaasti alusta alkaen. Enemmän lämmittelyä ennen harjoituksia kenties?
Keskiviikkona puolestaan oli pitkästä aikaa Hessu. Tunnin aiheena oli jälleen pohkeenväistöä. Helvin tavoin Hessua oli vaikea saada liikkeelle. Se olisi mennyt mieluusti pää pitkällä ja laiskasti. Niinhän se menikin, mutta välillä sentään vähän yritti. Kuski ei varmaan yrittänyt senkään vertaa. Lannistun taas ihan liian helposti laiskempien hevosten kohdalla.
Itse väistökuvio meni tutusti. Ensin seinää myöten, myöhemmin seinän viereltä keskemmäs ja siitä laukannostoon saakka. Väistöt eivät menneet niin onnettomasti kuin ennen tuntia ehdin ajatella, mutta taas se hevosen suoruus. Jään jotenkin ulko-ohjaan ihan liikaa kiinni ja siitäkös niitä ongelmia seuraa. Käynnissä väistöt sujuivat ravia huomattavasti paremmin. Tietyt hevoset onnistuvat huijaamaan minua ja vain humputtelevat menemään ilman mitään väistöajatuksia. Huh, lisää ongelmia vain minulle siis.
Laukat pohkeenväistön suoristamisen jälkeen nousivat ehkä kerran tai pari kunnolla. Muutoin olin auttamattomasti myöhässä tai Hessu ei ollut väistänyt ollenkaan. Kraah! Puolipidätteitä olisi siis kaivattu sekä sitä, että tuntisin kunnolla hevosen väistöliikkeen, jolloin osaisin sen joko antaa tehdä töitä rauhassa tai muistuttaisin tekemään hommia.
Joskus menee tosiaan vähän penkin alle nämä hommat, mutta silloinpa ne onnistumiset palkitsevatkin todella paljon. Saa nähdä, miten tänään sujuu. Peukut ja kaviot pystyyn, että tulisi muutamia onnistumisia.
