Keskiviikon puomitunnille olikin sattunut pienen tauon jälkeen Kaapo. Lieköhän ollut viikonloppuopettajan jakama, sillä viikko-opettaja ei ehkä ensimmäisenä sitä minulle laittaisi. No, samapa sille ja sitten tunnin sisältöön.
Kaksi puomia oli asetettu yhdelle suoralle ja useampi puomi lyhyelle sivulle kaartuen. Aluksi tehtävänä oli tulla puomit ravissa suorassa ja tasaisesti. Suoruus kahden puomin välillä sujui, mutta tasaisuttaa ei kaartuvalla puomilinjalla oikein ollut ja kolinaksihan se meni. Hienosäädöllä sain Kaapoa korvaamaan vauhdin keskittymisellä ja puomit menivät paremmin. Puomit mentiin myös sisä- ja ulkoreunasta, jolloin piti osata pienentää ja kasvattaa ravia. Tämäkin sujui viilailun jälkeen. Tässä vaiheessa Kaapon jarrukeskus toimi ihan hyvin. Muutoinkin polle yllätti minut hyvällä ohjailtavuudellaan. Sain sen kulmiin tosi nätisti, voltit menivät myös hyvin eikä polle koettanut puskea tai kaatuilla mielensä mukaan. Se oli oikein mukava asia.
Sitten testailtiinkin kahden puomin väliä laukassa. Siihen olisi pitänyt sutjakkaasti saada kuusi ja seitsemän askelta, mutta arvannette, kuinka jarruttoman kuskin ja liikkuvan pollen kävi? Niinpä, viidellähän sitä mentiin pääsin, olisikohan kerran väli mennyt jonkintyylisellä kuudella askeleella. Nostin laukan vähän ennen puomia, jarruttelin, koetin iskostaa jarruja muuallakin, mutta ei. En saanut sitä laukkaa hallintaan sitten yhtään.
Laukkaharjoitus vietiin myös kaarevalla uralla olevalle puomisarjalle. Koska en ollut onnistunut lyhentämisessä, menin vain puomien keskeltä peruslaukassa. Aluksi Kaapo kokeili tehdä tehtävän vauhdilla, jolloin puomit kolisivat jälleen. Se kuitenkin malttoi keskittyä, jolloin sain laukkaa hallintaani ja puomit menivät ihan mukavasti.
Pienistä onnistumisista huolimatta tunti jäi harmittamaan. Löydänkö ikinä jarruja tuohon hevoseen? Miksi juuri sen kanssa jarrujen löytäminen on niin vaikeaa? Näin kysyy nimimerkki Jarrut hukassa -84.
