Pakkanen oli taas kirinyt perjantaiksi, joten otin Helvin kanssa kevyen käyntipainotteisen tunnin höystäen sitä ravilla. En halunnut hiostuttaa hevosta turhaan, mutta onneksi väistöt ja taivutukset vaikuttivat hyvältä ajatukselta. Helvi tosin pässeili pahemman kerran, kun joutui pakkasesta yksin tyhjään talliin. Onhan se hirveää, hui. Koko ajan sen piti pälyillä, liikkua levottomana ja olla ymmärtämättä nostaa kaviota tai pitää sitä ylhäällä. Pinnani napsui pahemman kerran, mutta lopulta jollain taikasanamurahduksella sain pollen asettumaan ja tarjoamaan seuraavaa kaviota puhdistettavaksi. (Oikea syy rauhoittumiseen oli toki se, että talliin tuli muitakin hevosia.)
Maneesilla aloitin käyntiväistöillä. Yleensä tamma väistää näpsäkästi pienin kehotuksin, mutta tänään oli tahmeampaa menoa. Jouduin huomauttamaan usein, kunnes polle ilmeisesti vähän vetreytyi ja tuli kuulolle paremmin. Muistin välissä myös kiinnittää huomiota tuntumaani ja myödätäkin, tämä kun tahtoo usein minulta unohtua ja jään tietämättänikin roikkumaan ohjiin.
Seuraavaksi kokeilin sitten, kuinka avo- ja sulkutaivutuksen kaltaiset liikkeet sujuisivat. Sulkutaivutus oli tietenkin jälleen haastavaa. En vain tajua, kuinka saan hevosen pidettyä asettuneena sisälle ja silti takapään pysymään poissa uralta. Helvi kyllä tuntui yrittävän totella apujani, mutta ilmeisen sekavina siitä ei oikein tullut mitään. Avossa puolestaan yritin keskittyä siihen, että etu- ja takapää kulkevat oikeasti eri urilla eikä hevonen pelkästään taipuisi näyttämään kulkevansa muka oikein. Tässä tulikin mukava onnistuminen. Muutamia pätki avoja meni oikein mukavasti ja muistin taas antaa hevosen tehdä töitä rauhassa ilman turhaa ohjissa roikkumista.
Käynti-ravisiirtymät olivat tutun tihkaita eivätkä nyt niin suuresti siitä parantuneet. Ravi kyllä löytyi samoin kuin käynti, mutta olisin toivonut vielä vähän enemmän tarmokkuutta. Sen sijaan ravissa tehdyt lisäykset lähtivät mainiosti. Helvi innostui pariin kertaan ja hyppäsi laukkaan pelkän lisäyksen sijaan. Vaikka vauhtia löytyi, olisin toivonut Helvin pysyvän paremmin tuntumalla. Mutta tästä on aina hyvä hioa eteenpäin.
Lopuksi otin vielä käynnistä laukkanostot. Ensin ihan tavallisesti ja pari kertaa peruutuksen kautta. Laukat nousivat ihan kivasti, mutta olisihan se toki paremminkin voinut mennä. Laukka kuitenkin rullasi ihan hyvin, joten se sai luvan korvata nostoharmituksen.
Kokonaisvaltaisesti treeni oli oikein mainio Helvin kanssa. Se pysyi kuulolla mainiosti ja ennen kaikkea käyntitehtävissä hakeutui tuntumalle ja pysyi siellä pitkiä pätkiä. Ei ollut puhettakaan siitä, että se olisi viskannut päänsä kattoon ja tehnyt töitä miten sattuu. Sen sijaan se pyöristi itseään, kuunteli ja teki hommia ajatuksella. Oli oikein mukava kerta siis!
