Ensimmäiset vieraskisat ja takaisin hyvään

Lauantaina sain taas herätä aikaisin, sillä luvassa oli Pikkaralan palkinto -estekisat. Aamulla meinasi vähän jännittää, sillä olin ilmoittautunut kisoihin Hilimalla, meidän ensimmäisiin vierasestekisoihin! Onneksi luokkana meillä Hiliman kanssa oli 1-tason 70 senttiä, joten korkeuden puolesta ei tarvinnut jännittää. Jetin kanssa olin ilmoittautunut 1-tason 80 senttiin sekä 2-tason 90 senttiin. Kaikissa luokissa arvosteluna oli 367.1.

Päivä alkoi tietysti Hiliman kanssa. Kisapaikalla tamma oli oma itsensä, mutta pikkuisen viritettynä. Ulkona sen piti vähän huudella sekä olla tavallistakin reippaampi. Verryttelyssä Hilima taisi paikoin luulla olevansa Vermon maalisuoralla, sillä sellaista ravia se tikitti menemään. Yritin haeskella siitä kuulolle ja vähän rentoutumaan, mikä onnistui hieman puolittaisesti. Eteneminen tahtoi olla kipittämistä ja kulmat tuli oikaistua. Hassua kyllä, kun sain Hiliman estelinjalle, se muisti heti, mitä oli tekemässä. Niinpä verryttelyhypyt ristikolle, pystylle ja okserille sujuivat ihan hyvin. Uskalsin luottaa siihen, että Hilima rauhoittuisi viimeistään radalla, jossa ei olisi ratsukoita pörräämässä. Radalle sai mennä jo vuorossa olevan ratsukon aikana, joten ehdin hyvin kierrellä hieman kenttää Hiliman kanssa. Paikallaan seisomisesta tosin ei olisikaan tullut mitään, joten hyvä näin.

Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa. Hilima liikkui sopivan maltillisesti, mikä vahvisti verryttelyni arvelut sen tasoittumisesta radalla. Ensimmäinen este ylittyi ihan hyvin, ja laukka säilyi vasempana. Toisena olleelle trippelille lähdimme ehkä hitusen kaukaa, mutta Hilima oli silti luottavaisena menossa. Suoran linjan päässä olleelle kolmoselle askel ei sopinut. Hilima ratkaisi tilanteen lähtemällä mieluummin hieman kauempaa, vaikka selvästi pohti vielä miniaskelta. Niinpä hyppy oli vähän hätäinen, mutta Hilima selvitti esteen onneksi puhtaasti. Kolmosen jälkeen olimme ristilaukassa, mutta tajusin korjata sen ravin kautta pois, vaikka siihen meni aikaa. Nelonen ylittyi ihan ok, ja laukka vaihtui siinä oikeaksi. Viitonen meni myös ihan asiallisesti, ja sen jälkeen pääsimme laukkaamaan pidemmän pätkän ennen kuutosta. Laukka sujui ihan mukavasti eikä Hilima hätäillyt mitään. Olisin saanut kuitenkin tasapainottaa menoa aiemmin, sillä kuutoselle askel ei sopinutkaan. Ratkaisin tilanteen lähes ainoalla tavallani eli pyytämällä Hilimaa venyttämään kauempaa. Hilima tietysti totteli kiltisti. Tajusin kuitenkin kuutosen jälkeen, että tällä ratkaisulla seiska voi tulla liian lähelle, mutta en ehtinyt pidättää Hilimaa. Niinpä tulimme seiskalle hieman liian lähelle, jolloin puomi pyörähti siitä mukaan. Höh! Ehdin pyöritellä jo radan aikana päätäni nähdäkseni, ettemme pääsisi jatkamaan toiseen vaiheeseen. Hilima oli kuitenkin hienosti seiskan jälkeen myötälaukassa, joten pääsimme jatkamaan radan viimeiselle eli kasille esteelle hyvin. Se ylittyi puhtaasti, ja niin olimme maalissa. Neljä virhepistettä lakkasi harmittamasta nopeasti, sillä Hilima oli muutoin radan aikana niin hyvä. Kuinka hienosti se malttoikaan ja kuunteli pyyntöni tehden ne parhaansa mukaan. Aivan ihana hevonen! Taputtelin Hiliman hyväksi ja kehuin sen maasta taivaisiin, mikä varmasti sopi sille oikein hyvin. Sijoituksemme luokassa oli 6/8.



Hiliman jälkeen kävin tutustumassa 80 sentin rataan sekä varustin toisella kyydillä paikalle saapuneen Jetin ihanien apukäsien avulla. Ehdin kävellä ulkona hyvän pätkän ennen kuin pääsin siirtymään maneesiin. Verryttelyn sileällä osuudella Jetti oli hyvä. Sillä oli taas se ilme, jonka se ottaa keskittyessään oikeasti hommiin. Ravi rullasi ja laukka pyöri, ratti oli kunnossa jarrusta nyt puhumattakaan. Jokin napsahti niin hyvin kohdilleen, että kyydissä saattoi mukavasti jo rentoutua. Hyppyjen aikana tuli vähän tosin tahmailtua, mutta meno parani ratsastamalla aktiivisesti ja rentoutumalla homman toimiessa. Ristikolle, pystylle ja okserille otetut hypyt menivät kaikki ihan ok. Jetti ei epäröinyt saati ehdotellut muita ratkaisua. Ristilaukkoja se tosin tarjosi, mutta niitä sai korjattua lennosta pois. Hyppyjen jälkeen annoin Jetin kävellä hetken ja ravasin sitten vielä pienen pätkän ennen kuin siirryin ulos odottamaan vuoroani. Radalla vuorossa olleen ratsukon aikana kävin pyörähtämässä Jetin kanssa kaikissa kulmissa, jolloin se ehti nähdä kentän hyvin.

Jetin kanssa lähdimme myös radalla matkaan vasemmassa laukassa, joka eteni ihan ok. Ykköselle tuli silti hieman jarruttava hyppy, mutta ei pahin. Laukka säilyi vasempana, ja jatkoimme toisena olleelle trippelille. Nohitin Jettiä reipastumaan, mutta kakkoselle tulimme pahasti jarruttaen. Jetti kuitenkin kömpi trippelin yli puhtaasti. Kolmoselle pääsyssä kestikin sitten yhdeksän askelta, kun laukka ei pyörinyt. Sillekin otimme miniaskeleen kautta lähteneen hypyn eikä laukka vaihtunut hypyssä. Jetti kuitenkin korjasi itsensä parin askeleen jälkeen kerralla oikeaan laukkaan. Neljäntenä vastassa oli askeleen sarja, joka onneksi sujui asiallisesti. Sen jälkeen oli pidempi laukkapätkä ennen kuin olimme viitosella. Viitosen ja kuutosen suora linja meni viidellä askeleella, ja esteet ylittyivät ihan ok. Perusradan viimeiselle esteelle eli seiskalle ei myöskään tullut ongelmia, vaan se ylittyi puhtaasti, ja pääsimme jatkamaan uusintaan.

Uusinnan ensimmäinen este eli kasi oli suoran linjan päässä ja ylittyi sujuvasti. Jetti laukkasi nyt vähän paremmin, mutta silti ysinä ollut trippeli meni jo toisen kerran mönkien. Kaareva tie kympille meni nyt perusrataan verrattuna paremmin, sillä pääsimme sille kahdeksalla askeleella. Tällä kertaa Jetti nappasi oikean laukan jo hypyssä. Esteenä numero 11 oli perusradalta tuttu sarja, joka meni nytkin hyvin. Jetti oli tosin sen jälkeen ristilaukassa, mutta korjasi itsensä vasempaan laukkaan. En jäänyt säätämään laukanvaihtoa, sillä se olisi vain jarruttanut menoa. Jetti nappasikin myöhemmin oikean laukan, jonka jälkeen hyppäsimme esteen 12 puhtaasti. Uusinnan viimeiselle esteelle eli numerolle 13 käänsin hieman tiukemmin, mutta sain silti asiallisen lähestymisen. Näin pääsimme senkin yli puhtaasti, ja saimme nollaradan. Jes!



Olin luokan viimeinen lähtijä, ja suoritukseni jälkeen kuulin päässeeni sijoituksille. Rauhallisella nollalla nappasimme Jetin kanssa 17 ratsukon luokassa neljännen sijan ja punaisen ruusukkeen. Hieno Jetti! Tällaista Jettiä olen kyllä talvikaudella mönkään menneiden treenikertojen jälkeen kaivannut, mutta onneksi se näyttäisi palanneen taas.

Alun perin minun piti startata vielä ensimmäinen 2-tason ja 90 sentin luokka, mutta Lyyli-myrsky pisti pakan sekaisin. Voimakas tuuli kaatoi vuoron esteitä, vuoroin johteita, jolloin jätimme starttaamatta. Luokka vietiin kuitenkin loppuun, mutta turhan villiltä se välillä näytti, kun esteet kaatuivat kesken ratsukon suorituksen. Tällaista lisäjännitystä en tarvinnut, joten parempi oli istua se luokka katsomossa seuraamassa. Ensi kerralla sitten. Muuten kisapäivä oli mainio. Jetin kanssa saimme kiinni paremmin siitä hyvästä menosta, jota olen kaivannut. Hilima puolestaan pääsi ensimmäisiin vierasestekisoihin kanssani ja käyttäytyi radalla mallikelpoisesti. Päivästä jäi kaikkinensa hyvä mieli, mikä oli tietysti mainio juttu. Nyt vain seuraavia kisoja odottamaan ja sitä ennen jatkamaan treenejä.

Videoista kiitos Hanskille ja ratapiirroksista kiitos Kaisalle!