Missä ne pohkeet?

Torstaina pääsimme Jetin kanssa pitkästä aikaa Pian estevalmennukseen. Menimme Kaisan kanssa tällä kertaa eri ryhmissä, joten saatoimme kuvata toistemme tunnit. Ratsukoita yhdellä tunnilla oli kaksi. Ehdimme verrytelyllä mukavasti ennen kuin opettaja saapui paikalle. Pääsimmekin heti tehtävien kimppuun. Verryttelyssä Jettiä sai nohitella, mutta paikoin sain sen liikkumaan. Sellainen kunnon herätys jäi ehkä kuitenkin tekemättä, mikä näkyi tehtävien aikana jatkuvana varmisteluna ja välillä jopa turhana puskemisena.

Aloitimme tulemalla kahdeksikolla neljän puomin sekä kavaletin, ristikon ja puomin tehtävää. Ensimmäisellä kierroksella pyöräytimme ympyrän molempien tehtävien jälkeen, sen jälkeen menimme tehtävän ilman niitä. Puomeilla meillä tahtoi olla hieman liian kiire, toisella tehtävällä taas vähän hyydyimme. Opettaja muistutti ympyröillä sekä taivuttamaan että laukkaamaan. Lisäksi esteillä piti muistaa mennä suoraan ja keskeltä, apuna tähän toimivat tietysti pohkeet. Saimme vasemman laukan vaihtumaan, mutta vaihdot oikeaan laukkaan tökkivät. Jetti tarjosi sinnikkäästi ristilaukkaa enkä saanut sitä aina sujuvasti vaihtamaan. Kertaalleen esitimme myös rämpimisen kavaletille, jolloin saimme ottaa sakkokierroksena vielä koko tehtävän uudelleen. Hoksautuksena tuli se, että laukanvaihdot piti tehdä ajatuksella eteen. Ei siten, että niissä hidastettaisiin ja sitten yritettäisiin löytää rytmi.

Toisena tehtävänä tulimme yksittäisen kavaletin, josta jatkoimme vesimattopystylle sekä aiemmalta tehtävältä tutulle kavaletin, ristikon ja puomin yhdistelmälle. Sen jälkeen tulimme vielä pystyn, kolmen puomin, okserin ja puomin linjan. Kavaletti meni hyvin, ja saimme tehtyä sen jälkeen asiallisen vaihdon oikeaan laukkaan. Vesimattopystynkin Jetti hyppäsi ihan ok ja nappasi siinä vasemman laukan. Kavaletti-ristikko-puomilinja tulimme oikealle valuneena. Sen jälkeen rämmimme taas hyvän tovin ristilaukassa, kunnes korjasin sen ravin kautta pois. Pystyn, puomien ja okserin linja meni ihan ok myös, joskin olimme sen jälkeen ristilaukassa. Jetti nappasi itsensä vasempaan laukkaan, joten sain korjata sen myötälaukkaan erikseen.

Kolmantena tehtävä oli vesimattopysty, portti, pysty-puomit-okseri, toinen portti sekä okseri. Vesimattopysty meni ok, ja Jetti vaihtoi laukan vasempaan. Portille tuli hieman jarruttava hyppy, mutta matka jatkui. Pysty-puomit-okseri-puomilinja meni ihan kohtuullisesti, vaikka sen jälkeen Jetti oli ristilaukassa. En saanut sitä vaihtamaan, joten suuntasin sitten ristilaukassa toisen portin ja okserin suoralle linjalle. Jetti venyi linjan toivotusti neljällä askeleella, vaikka ristilaukka toki vähän sekoitti pakkaa. Linjan jälkeen Jetti oli taas ristilaukassa, mutta nyt saimme vaihdon lennosta oikeaan laukkaan.

Sitten tulimmekin radan, jossa muutama este oli 90–95 sentin tuntumassa. Rata alkoi vesimattopystyllä, jolle tulimme taas vähän hitaasti. Opettaja komensikin käynnistämään laukan. Kunnon pohjeratsastuksen sijasta käytin taas ääntä liikaa. Voisinpa käyttää kaiken äänienergiani pohkeisiin! Pääsimme kuitenkin portin yli, ja muistin kehua Jettiä. Pysty-puomit-okserilinja meni hyvin, mutta olimme taas ristilaukassa sen jälkeen. En saanut korjattua, joten pyöräytin ympyrän ja tein korjauksen ravin kautta. En vain jaksanut nyt enää ristilaukkamöngerrystä. Toisen portin ja okserin suora linja meni hyvin, mutta olimme taas sen jälkeen ristilaukassa. Nyt jatkoimme siitä kuitenkin rataa eteenpäin ja ylitimme vesimattopystyn uudelleen. Laukka korjaantui siinä vasemmaksi. Siitä oli pidempi laukka kahden pystyn ja kolmen laukan linjalle, joka meni ihan asiallisesti. Saimme kuitenkin uusia sen vielä kertaalleen, jotta saisin itseäni paremmin kasaan. Samalla opettaja hilasi linjan toista pystyä hitusen ylemmäs. Opettaja neuvoi pitämään vatsan ja muun kropan tiukkana. Tehtävä meni myös yksittäisenä aika mukavasti, ja treenimme tältä päivältä päättyivät siihen.



Tulipahan tehtyä hommia, mutta samalla luistettua paikoin todella pahasti pohjeratsastuksesta. Saisin teipata suuni kiinni, jolloin en voisi turvautua mölisemiseen. Opettajalta tuli taas liuta hyviä muistutuksia, joista kirkkaimpana jäivät mieleen laukan säilyttäminen kaarteissa, vaihtojen teko unohtamatta ajatusta etenemisestä, istuminen tiiviisti hevosen ympärillä sekä etenemisen ja rauhan tasapainon säilyttäminen. Tunnissa positiivista oli se, ettei estekorkeus tuntunut missään, ja Jettikin oli menossa mukana. Muutamat huonommat paikat ja hitaammat laukat eivät hyydyttäneet Jettiä, vaan se hyppäsi kuitenkin. Videoita katsoessa piti taas välissä laittaa kädet silmien eteen, sen verran liitelin itse satulassa. Lonkat auki, pohkeet kiinni ja takamus penkkiin sekä rento käsi! Siinäpä komboa, jota opetella. Mutta jos lauantain kisamme menevät yhtään niin kuin tänään, ei meillä pitäisi olla mitään murehtimisen aihetta. Sama asenne, niin hyvin se toivottavasti menee.

Videoista kiitos Kaisalle!