Maanantaina oli vuorossa ylimääräinen Tallinmäen koulutunti ja kaiken lisäksi Hilimalla. Sain luvan osallistua Hiliman kanssa kotitallin ulkopuolisiin kisoihin, kunhan vain treenaisin sen kanssa myös koulua. Niinpä löysin itseni aurinkoisena maanantai-iltana Kaisan kanssa jaetulta koulutunnilta.
Tunnin treeniaihe oli selkeä, vaikkakin haastava: hevoset tuli saada kulkemaan pääosin pyöreänä ja niskastaan rentoina. Hiliman kanssa tämä on tärkeää sen takia, että kaasu ja ratti löytyvät silloin, kun Hilima ei menee pää pilvissä. Pyöreyden saamisessa Hilimaa tuli ratsastaa alusta asti sillä ajatuksella, ettei hirvimeininki kelvannut. Sain siis pistää pohkeeni töihin, tehdä puolipidätteitä roppakaupalla sekä ratsastaa asetukset rehellisesti läpi. Tunnin aikana pyörimme ympyröillä, mutta ratsastimme myös koko kenttää käyttäen. Laukassa puolestaan työskentelimme pääty-ympyröillä ratsastaen kenttää isona kahdeksikkona. Suuntaa vaihdoimme ratsastamalla kentän poikki siirtyen laukasta ravin kautta käyntiin ja siitä taas uuteen suuntaan ja laukkaan jatkaen.
Käynnissä sain Hilimaa mukavasti pyöreämmäksi, kun siinä oli hyvin aikaa laitella omia palasia kohdilleen. Kaiken muun lisäksi sain olla tarkkana siitä, ettei tahti kiihtynyt, vaan säilyi tasaisena. Pohkeilla ratsastaminen pääsi välillä unohtumaan, mutta onneksi muistin ottaa ne aina takaisin hommiin. Ohjilla sain myös uskaltaa vaikuttaa, mutta muistaa palata nopeasti kuminauhamaiseen tilaan, kun Hilima antoi periksi. Saimme käynnissä molemmissa suunnissa ihan mukavia onnistumisia.
Ravissa Hilima tarjosi paikoin kipittämistä, joten sain hakea sitä odottamaan. Sen jälkeen sain työskennellä herkeämättä sen kanssa, ettei Hilima päässyt hirveilemään pahasti, vaan pysyi kuulolla ja rentoutui. Teimme muutamia ravi-käynti-ravisiirtymiä, joissa pyrin myös miettimään hevosen pitämistä oikeinpäin. Muutamat siirtymät käynnistä raviin onnistuivatkin ihan asiallisesti, mutta toiseen suuntaan en tahtonut saada rentoutta säilymään niin hyvin. Harjoitusravissa istuminen tuntui paikoin auttavan Hiliman kipittämiseen, välillä taas pahentavan sitä. Saimme ravissakin kohtuullisia pätkiä, kunhan muistin olla tarkkana rentoutumaan itse hyvissä hetkissä ilman, että nakkasin tuntumaa kokonaan pois.
Laukka oli haastavin askellaji, kuten olin arvellut. Kun Hilima ei ollut yhtään oikeinpäin, en saanut vaikutettua siihen, ja se karkasi omille teilleen. Hurautimme molempiin suuntiin varsin kamalia ympyröitä, joissa Hilima pisti mutkat suoriksi, ja minä kenotin hätää kärsien selässä. Välillä taas tajusin ratsastaa ja rohjeta vaikuttaa Hilimaan, jolloin saimme lyhyitä, mutta kivoja hetkiä. Ero vähän pyöreämmän ja rennomman Hiliman ja hirvi-Hiliman välillä oli melkoinen. Sillä paremmalla versiolla löytyi myös ratti, jolloin ympyrätkin alkoivat muistuttaa ympyröitä. Vasen kierros oli meille selvästi vaikeampi. Välillä Hilima oli vahvasti vasemmassa ohjassa kiinni, jolloin en saanut sitä asettumaan saati pyöristymään ja rentoutumaan. Silloin Hilima taas oikoi reittiä, mutta ihme ja kumma kyllä säilytti tahdin rauhallisena. Yritin leikitellä kuolaimen kanssa siten, että Hilima olisi päästänyt siitä irti, vaan nyt en keksinyt oikeaa tapaa. Vasen laukka jäi hieman keskeneräiseksi, vaikka saimme ennen tätä loppupuolen kehnompaa esitystä pari asiallista hetkeä siihenkin suuntaan.
Loppuraveissa haeskelin vielä Hiliman kuulolle molempiin suuntiin, joten tunti päättyi leppoisampaan fiilikseen. Hilima on kyllä ihan eri maata kuin Jetti, mutta hyvällä tavalla. Sillä on oma moottori, jolloin minun aikani ei mene pelkästään hevosen herättelyyn. Toisaalta Hilima on minun taidoillani hieman työläämpi ratsastaa oikeinpäin, kun taas Jetillä on liki vakiomuoto, jossa työskentely on helppoa. Vaan jos pääsen Hilimastakin paremmin kartalle kouluväännössä, on meillä luvassa entistäkin mukavampia estetunteja. Siinäpä hyvä syy treenata Hilimankin kanssa silloin tällöin koulua.
