Alkuverryttelyssä ravasimme ja laukkasimme puomeja. Ravipuomit olivat suoralla linjalla lyhyen sivun suuntaisesti, jolloin niihin sai sihdata tien tarkasti. Laukkapuomit olivat puolestaan ympyrän kaarella. Ravipuomit menivät ihan asiallisesti, kunhan muistin rauhoittaa Hiliman ravin. Laukkapuomit menivät vasemmassa kierroksessa ensin ihan hänekseen. Hilima nimittäin hurautti niistä parikin kertaa oikealta ohi. Minne lie jätin ratin. Tarkemmalla tien ratsastamisella ja ylipäänsä ohjauksella pääsimme puomeille lopulta. Ne sujuivat sen jälkeen ihan ok, vaikka Hilimalla oli hieman kiire. Oikeassa kierroksessa kiire muuttui kipitykseksi, jolloin askel ei meinannut sopia millään ensimmäiselle puomille. Ratkaisin tilanteen niin kuin aina: odottamisen sijaan pyysin eteenpäin. Tämä ei sopinut tähän tehtävään, vaan puomit menivät entistä enemmän häseltäen. Lopulta opettajan ohjeiden avulla tajusin vaatia Hilimaa rauhoittumaan ja tasaamaan laukkaa. Kas kummaa, johan se askel alkoi sopia, ja puomit ylittyivät tasaisemmin.
Sitten tulimme kavalettia ja pystyä ympyrällä. Tärkeimpinä asioina tuli muistaa pitää Hilima riittävän suorana sekä rauhallisena. Kun muistin nämä, saimme asiallisia hyppyjä molemmissa kierroksissa. Muutamia vääriä laukkoja mahtui mukaan sekä pari kehnompaa ponnistuspaikkaa ja sukeltavaa kuskia, vaan tsemppasimme hyvin ja korjasimme virheitämme. Väärät laukatkin sain korjattua nopeasti ravin kautta myötälaukkaan. Tuota rauhallista, mutta etenevää tahtia saan kyllä miettiä jatkossakin. Homma helpottuu kummasti, kun kummallakaan ei ole kiire.
Tämän tehtävän jälkeen tulimme kertaalleen kavaletin ja muurin neljän askeleen suoran linjan. Kavaletille tuli hieman pieni hyppy, jolloin neljä askelta jäi hieman vajaaksi. Hilima kuitenkin hyppäsi reippaasti muurin, joskin minä olin omissa ajatuksissani ja jäin hieman matkasta. Sitten tulimme vesimattopystyn, josta jatkoimme kahden pystyn suoralle linjalle. Vesimattopysty meni näppärästi, ja Hilima vaihtoi siinä laukan oikeaan. Linjalle en tajunnut tasapainottaa, jolloin kuusi askelta jäi ahtaaksi. Ajattelin mielessäni jostain syystä viittä askelta, jolloin en tajunnut mahduttaa kuudetta mukaan. Saimme uusia linjan. Nyt tulimme paremmassa laukassa, jolloin kuusi askelta olisi sopinut mainiosti. Juuri ennen ponnistusta Hilima ilmeisesti kompastui ja horjahdin itse eteen. Tamma sai itsensä nopeasti kasaan ja hyppäsi vielä esteen, vaikka olin kyydissä miten sattuu. Hieno Hilima, kun pelasti meidät! Tulimme linjan tietysti vielä kerran, jolloin se viimein meni mukavasti.
Nämä hypyt riittivät, ja loppukäynnit menimme peltolenkin kautta. Alkutunnin hutiloinnin jälkeen tunnista tuli aika kiva. Tällä fiiliksellä on hyvä lähteä ensimmäisiin yhteisiin vieraskisoihimme. Kunhan vain ratsastan enkä villitse Hilimaa, menee meillä todennäköisesti ihan mukavasti. Olen sanonut tämän jo sata kertaa ja sanon varmasti jatkossakin, mutta Hiliman kanssa on niin hienoa treenata. Sen kanssa opin odottamaan sekä miettimään mukautumistani hyppyihin, mitä Jetinkin kanssa saan tehdä. Ihanaa, että samalta tallilta löytyy kaksi ratsua, jotka ovat estetunneilla mieleeni.
Videoista kiitos Kaisalle!
