Torstain kolmas ja sen päivän viimeinen kerta satulassa meni ihanan
Hiliman kyydissä. Tälläkin tunnilla ratsukoita oli neljä, ja pääsimme treenaamaan esteillä samoja asioita kuin juuri aiemmalla tunnilla. Alkuverryttelyssä kiinnitin Hiliman kanssa huomiota siihen, että sain asetuksia läpi ja sitä kautta vähän pyöreämpää menoa. Käynnissä ja ravissa tämä onnistui kohtuullisesti, laukassa ei ihan niin hyvin vielä, mutta saimme pieniä, parempia pätkiä ja sitä kautta pysyimme suunnitelluilla reiteilläkin paremmin.
Hyppäsimme ennen kahdesti tultua rataa samoja tehtäviä kuin edellistunnilla: kavaletteja kaarevilla teillä, kahden kavaletin ja esteen tehtävää, askeleen sarjaa sekä pituushalkaisijalla ollutta estettä kahdeksikolla suoraa lähestymistä hakien. Hilima oli pääosin ok, mutta välillä meno meni kipittämiseksi, jolloin lähestymiset ja hypyt olivat vähän rämpimisiä. Asiaa ei auttanut oma sukelteluni, kun olin epätahdissa Hiliman kanssa. Onneksi tajusin tasoittua ja rauhoittua itse, mikä näkyi Hilimankin menossa. Niinpä esimerkiksi sarja samoin kuin pituushalkaisijan este menivät jo ihan asiallisesti. Tärkeintä oli pitää yllä sopivan rento meno pohkeella ratsastaen ja enemmän hölläten kuin prässäten.
Radan tulimme kahdesti, ensin noin 70-senttisenä ja sitten minulle ja Hilimalle uudessa korkeudessa eli 80-senttisenä. 70-sentin radalla räpelsin hieman ja muun muassa keksin heittäytyä hyppyihin ylävartalolla aivan vallattomasti. Sain onneksi vähän karsittua tätä pois. Hilima eteni reippaan rohkeasti, vaikka ihan jokainen paikka ei osunutkaan kohdilleen. Meno oli välillä kipittävää, mikä tosiaan sotki vähän ponnistuspaikkoja. Tiet esteille sentään olivat aika kohtuullisia, siihen olin tyytyväinen. Emme muutenkaan kurvailleet niin pahasti kuin joskus. Radalta nappasimme ainakin viitosesteen puomin mukaan, mutta se nyt ei menoa haitannut. 80 sentin rata meni Hilimalla myös kepoisasti. Hillitsin itseänikin hieman enkä enää niin sukellellut hyppyihin. Nappasimme taas ainakin viitosesteen puomin mukaan. Me emme vissiin Hiliman kanssa arvostaneet mustavalkoisia puomeja tänään. Muuten rata meni kivasti. Korkeus ei tuntunut missään, ja Hilima meni ihanan varmasti. Kivaa! Kunhan saan omaa ratsastustani parannettua Hiliman kanssa, pääsemme ihan kunnolla treenaamaan tätäkin korkeutta.
Siinä oli se tunti samoin kuin päivän ratsastelut. Tästä päivästä jäi kyllä kaikkinensa hyvät fiilikset. Kolme erilaista hevosta, joiden jokaisen kanssa sai kaivattuja onnistumisia ja pieniä ahaa-hetkiä. Koska tunti Hilimankin kanssa meni hyvin, kehtasin ehdotella opettajalle, että jos treenaisin Hiliman kanssa vähän enemmän, saisimmeko loppukaudesta startata 80 senttiä. Lupa irtosi, jes! Pitääpä siis ujutella kalenteriin sopivasti myös Hiliman kanssa treenailuja, niin voimme tähdätä tuota tavoitetta kohti.
