Tiistain Tallinmäen tunnilla ratsukoita oli viisi, ja treeniaiheena oli pääosin koulua. Sain valita Jetin ja Hiliman väliltä, ja Jetti veti tälle tunnille pidemmän korren. Pääsimme miettimään tunnin aikana hevosen suoruutta sekä tahdin säilyttämistä.
Ensimmäisenä ratsastimme kenttää tovin ympäri ajatuksella pitää hevonen suorassa niin pitkillä kuin lyhyillä sivuilla. Oikeassa kierroksessa ei oikeastaan kummempia tarvinnut tehdä, mitä nyt hieman vartioida, ettei Jetti pullauttanut kaulaansa oikealta mutkalle. Tätä ei juurikaan onneksi tapahtunut. Vasemmassa kierroksessa sen sijaan sain liikutella Jetin etuosaa takaosan eteen, sillä se olisi mieluusti kulkenut etuosa enemmän oikealla, takaosa puolestaan enemmän vasemmalla. Pienet vasta-asetukset sekä etuosan korjaaminen ulkopohkeella auttoivat tähän. Jetin meno paranee aina kummasti, kun sen saa raiteilleen. Ero tuntuu yleensä heti, mikä motivoi suoristamaan hevosta sen sijaan, että antaisi sen mennä mutkalla ja koettaisi korvata vinouden aiheuttamaa hitautta hoputtamisella.
Tahkosimme myös ympyrän kaarella olleita puomeja tovin ravissa. Tarkoituksena oli säilyttää sama tahti ennen puomeja, niiden aikana sekä niiden jälkeen. Oikeassa kierroksessa näytti, ettemme pääse Jetin kanssa puomeja ikinä asiallisesti. Askel ei venynyt, jolloin Jetti joutui rämpimään puomit. Yritin nohitella sitä liikkumaan paremmin, mutta askeleen venymisen sijaan tahti kiihtyi. Opettelemista on vielä siinä, että saan Jetin venyttämään askelta. Tässä puomit ovat toki avuksi. Lopulta saimme oikeassa kierroksessa pari järkevämpää pätkää, kun ratsastin ravin ajoissa paremmaksi ja pysyin tehtävän ajan tuntumalla. Vasemmassa kierroksessa homma onneksi toimi helpommin. Ilmeisesti Jetti oli tajunnut tehtävän idean, jolloin toisesta suunnasta se oli helpompi tulla alusta asti paremmin. Tehtävä kuitenkin osoitti hyvin sen, kuinka välillä unohdan ratsastaa, mihin Jetti reagoi hieman hyytymällä.
Laukkaa työstimme tovin ratsastamalla kenttää oikeassa kierroksessa vähän neliskulmaisena. Kulmat piti ratsastaa siis huolellisemmin ja vähän terävämmin. Jetin kanssa ne onnistuivat kohtuullisen mukavasti. Välillä sain tosin pitää sisäpohkeella Jetin raiteilla, ettei se yrittänyt oikaista kulman jälkeen, vaan jatkoi suoraan. Tämän jälkeen työstimme laukkaa ratsastamalla salmiakkikuviota. Jetti toimi molempiin suuntiin aika kivasti. Vasemmassa laukassa sain taas muistaa suoristaa sitä, mutta kun se onnistui, tarjosi Jetti taas parempaa laukkaa. Tällaisten terävämpien kulmien ratsastaminen on kyllä tehokasta. Koko kenttää käyttäen kulmat tahtovat mennä hieman hutiloiden, kun jotenkin sitä on aina kiire sinne pitkälle sivulle.
Saimme Jetin kanssa loppuun vielä bonuksen: hieman sovelletun kolmikaarisen kiemurauran samassa laukassa pysyen. Tehtävä oli haastava, mutta silti tosi kiva. Jetti pääsi esittämään laukanvaihtoja monta kertaa, kun tie ja ratsastaja olivat hukassa. Välillä tein tiet liian tiukasti, välillä taas vain panikoin, mikä sai Jetin vaihtamaan. Lopulta tajusin pitää toivotun laukan avut paremmin tuntumalla, mutta olla käsistä rento sekä ratsastaa kuvion mahdollisimman loivana. Näin saimme molempiin suuntiin esitettyä etäisesti kolmikaarista kiemurauraa muistuttaneen kuvion, jolla pysyimme samassa laukassa koko ajan. Tätä pitää kyllä treenata enemmän. Kummasti tulee sekä itselle että hevoselle tasapainoharjoitusta.
Loppuraveissa hain vielä Jettiä etenemään riittävästi, kunnes annoin sen venyttää ohjan perässä eteen ja alas. Tunti oli kyllä kiva, etenkin se ihanan vaikea kolmikaarinen kiemuraura. Muutenkin olen taas viime aikoina tajunnut suoruuden merkitystä paremmin. Hassua, kuinka pienetkin muutokset näkyvät hevosessa toisinaan hyvällä tapaa isostikin. Nyt vain pitää muistaa haeskella niitä pieniä palasia joka tunti paremmin kohdilleen.
