Lauantaina lähdimme kolmen ratsukon porukalla Tallinmäen maastoon, joka toimi kisapäivään valmistelevana liikutuksena. Otimme Jetin kanssa johtopaikan, vaikka toisena ollut reipas suomenhevosruuna varmasti tuskaili verkkaista etenemistämme. Kävimme samoilemassa saman reitin kuin edelliskerralla eli pääsimme niille ihanille kangasmetsäreiteille.
Reissu sujui hyvin asiallisesti. Jetti oli tosin liikkeellä sunnuntaimeiningillä eikä pitänyt hoppua missään askellajissa. Otimme reissulla yhteensä kolme laukkapätkää. Vedimme niistä Jetin kanssa kaksi ensimmäistä. Jetti ei pitänyt laukassa mitään kiirettä, vaikka yritin kyllä kertoa sille, että vähän sujuvamminkin saa mennä. Kolmanteen laukkapätkään pistimmekin jo suomenhevosruunan kärkeen, jotta se pääsi laukkaamaan paremmin. Kumma kyllä Jetinkin kaviot alkoivat nousta, kun sen ei tarvinnut samalla huolehtia suuresta maailmasta.
Kotia kohti askel alkoi nousta Jetillä hitusen paremmin, mutta aika kiireettömästi sekin suunta meni. Vaan olipa reissu silti kiva. Metsässä samoilu on yksinkertaisesti mukavaa vaihtelua niin itselle kuin hevosille. Onni on hyvät maastot ja hevoset, joilla niitä saa tahkota.
