 |
| © Anna Irjala |
Muhoksen Ratsastajien ja ORK:n yhteistyössä järjestämän kisaviikonlopun ensimmäinen päivä eli lauantai alkoi seuraestekisoilla. Opettajan kanssa käydyn keskustelun jälkeen ilmoitin meidät
Jetin kanssa niin 80 kuin 90 sentin luokkiin. Molemmissa arvostelu oli 367.1. Verryttely oli maneesissa, ja radan pääsi hyppäämään isolla kentällä. 80 sentin luokassa lähtönumeroni oli 22/30 ja 90 sentissä 6/22.
Verryttelyn molempiin luokkiin hoidin itsenäisesti. Ennen 80 sentin luokan verryttelyhyppyjä ehdin ratsastaa sileällä kaikki askellajit läpi. Jetti tuntui olevan kohtuullisesti hereillä, kun sain viriteltyä sen siihen mieleentilaan. Siirtymät tuntuivat auttavan parhaiten Jetin herättelyssä. Laukkakin rullasi alusta asti aika kivasti, joten siirryin ottamaan hypyt. Päätin jo etukäteen, että kunhan Jetti laukkaa ja hyppää pari kertaa hyvin, riittää se mainiosti. Yhteisverryttelyssä oli taas sen verran kuhinaa, että suurin aika meni siihen, että sain tilaa hypätä. Lopulta hyppäsin kerran ristikon, pystyn ja okserin, ja se oli siinä. Ristikolle tuli huonoin hyppy ollen vähän jarruttava, mutta pysty ja okseri sujuivat kivasti. Jetti tuntui hyvältä enkä halunnut hyydyttää sitä turhaan, joten lähdin suuntaamaan kohti kenttää ja omaa vuoroani. Radalle pääsi odottamaan jo suoritusvuorossa olevan ajaksi, ja käytin sen hyväksi ravaamalla päätyyn, jossa oli kaikenlaista rompetta. Jetti ehti vilkaista sen hyvin ennen kuin saimme lähtömerkin.
Matkaan pääsimme mukavassa vasemmassa laukassa. Ykköselle nohitin vähän äänellä, kun miniaskel alkoi näyttää mahdolliselta. Jetti kuunteli ja hyppäsi esteen hyvästä kohdasta. Kakkoseste ylittyi ihan hyvin, mutta unohdin ratsastaa kolmoselle johtavan kaarevan tien kunnolla. Niinpä ajauduimme reitiltä hieman ulos Jetin ollessa ristilaukassa. Aloin nohittaa äänellä virheeni huomattua ja katsoin ponnistuspaikan muka kohdilleen. Sorruin oikeasti vain puskemaan, jolloin Jetti hidasti huomattavasti, otti miniaskeleen ja hyppäsi kolmosen puhtaasti huonosta paikasta ja olemattomasta vauhdista. Tajusin kiittää hevosta heti hypyn jälkeen tästä pelastuksesta ja komensin itseäni rauhoittumaan, sillä edessä nelosena oli askeleen sarja.
 |
| 4b. © Anna Irjala |
Tie sarjan a-osalle oli aika kohtuullinen, jolloin Jetti pääsi hyppäämään koko sarjan aika hyvin. Viitonen sujui muuten hyvin, mutta olin taas hätäinen suoristautumaan kesken hypyn. Kaarevan linjan kuutoselle huristelimme hupsankeikkaa oikeassa laukassa, kun vasen olisi ollut parempi valinta. Kuutonen ylittyi joka tapauksessa ongelmitta. Seiskalle tie tuntui taas tiukalta. Jetti myös lähti hyppyyn vähän kauempaa, kun olin tainnut itse odotella miniaskelta. Pääsimme siitä eli perusradan viimeisestä esteestä puhtaasti yli ja saimme jatkaa uusintaan.
Kaareva linja kasille eli uusinnan ensimmäiselle esteelle tuli oikaistua hieman, jolloin viimeinen askel jäi miniksi. Jetti hyppäsi kuitenkin mukisematta, ja matka jatkui. Ysille yritin kääntää vähän tiukemmin, mutta en päättömästi. Kaarre söi laukkaa, joten rohkaisin taas äänellä Jettiä etenemään. Kasi ylittyikin mukavan sujuvasti. Kympille tuli hieman jarruttava askel ennen hyppyä, kun Jetti katsoi paikan kuntoon eikä ampaissut liian kaukaa. Sen jälkeen saimme vähän spurtata, sillä este numero 11 oli melkein kentän toisella puolella. Jetti laukkasi tässä kohtaa aika kivasti jo. Tein yhdelletoista tietoisen vinon hypyn, jonka Jetti meni kivasti. Kahdelletoista eli uusinnan viimeiselle esteelle känsin tiukemmin, sillä este oli varmaan 70-senttinen. Usutin Jettiä säilyttämään laukan, ja se hyppäsi vielä viimeisenkin esteen varmasti ja puhtaasti. Pääsimme maaliin puhtaalla suorituksella. Jes! Tällä suorituksella nappasimme luokassa kolmannen sijan ja valkoisen ruusukkeen. Tuplajes!
90 sentin verryttelyyn opettaja antoi ohjeeksi ottaa vain pari hyppyä pystylle. Jetti oli kuitenkin hyvin verryttelty jo aiemman luokan ansiosta, joten kunhan hyppäisin pari lämmittelyhyppyä, olisi Jetti valmis. Toteutin suunnitelman niin kuin piti. Ensimmäinen hyppy pystylle oli pahasti jarruttava, kun panikoin muka isolta näyttänyttä estettä. Pääsin tulemaan pystylle heti uudelleen, jolloin liimasin pohkeet kiinni, ja annoin Jetin hoitaa osuutensa. Hyppy oli hieman hidas, mutta varma, joten kiitin Jettiä ja suuntasin kenttää kohti. Oma vuoroni oli näppärästi juuri sen jälkeen, kun poneille ollut sarjaväli muutettiin hevosille sopivaksi. Ehdin tässä välissä näyttää Jetille radalle ilmestyneen muurilaatikon ja portin. Se ei niistä tuon taivaallista piitannut. Sarjaväli oli vikkelästi pidennetty, ja sain lähtömerkin nopeasti. Tervehdys ja sitten pienen usutuksen myötä matkaan.
Matkaan lähdimme taas vasemmassa kierroksessa, sillä 90 sentin radan esteet 1–5 olivat samat kuin 80 sentissä. Jännitin luokkaa aika paljon, mikä purkautui ulos ylimääräisenä varmisteluna ja häseltämisenä. Laukka rullasi mukavasti ennen ykköstä, mutta sitten taisin alkaa säätää omiani. Jetti vähän jarrutti, mutta hyppäsi ykkösen kohtuullisesti. Kakkonen meni asiallisesti, mutta jäimme sen jälkeen ristilaukkaan. Sain pienen paniikkikohtauksen tuijottaessani valtavalta näyttänyttä kolmosta, jolloin komensin Jettiä melkoisesti äänellä eteen. Jetti lähti hyppyyn hyvin, mutta lässähdin okserilla taas kesken kaiken satulaan. Tajusin kiittää Jettiä taas hienosta oman osuutensa tekemisestä.
 |
| 4a. © Anna Irjala |
Sen jälkeen tajusin taas hokea itseäni rauhoittumaan, kun häseltäminen oli mennyt jo noin yli. Sitä rauhaa kestikin sitten pari askelta, kunnes ratsastin nelosena olleen sarjan tien vähän ulkona käyden. Sitten taas älämölöilin selässä. Jetti taisi sulkea korvansa viimeistään tässä vaiheessa ja hoiti osuutensa taas hyvin. Tajusin onneksi taas kiittää sitä heti b-osasta selvittyämme. Kuutosesta menimme taas yli vähän jarruttaen, mutta muutoin varmasti. Omaa mukautumista noilla oksereilla saan kyllä treenata rutkasti! Kuutonen oli viitosen nähden vähän kuin ympyrän kaarella. Olin jännittänyt tätä aluksi, mutta loppujen lopuksi se olikin aika kiva tie. Se onnistui asiallisesti, jolloin kuutosen hyppy oli ok. Perusradan viimeisinä esteinä olivat suoran linjan esteet 7 ja 8. Ne menivät ihan kohtuullisesti, vaikka kasille tuli vähän hidas hyppy. Näin pääsimme perusradan puhtaasti maaliin ja saimme jatkaa uusintaan. Olin jo aiemmin päättänyt ratsastavani rauhallisen radan tähdäten puhtaaseen suoritukseen, sillä 90 senttiä on minulle harjoittelussa oleva korkeus.
 |
| 7 ja 11. © Anna Irjala |
Uusinnan ensimmäinen eli este 9 lähti vähän kaukaa, mutta puhtaasti. Tie kympille oli samanlainen ympyrän kaaren kaltainen kuin esteillä 5–6, joten se meni mukavasti. Kuutosen jälkeen olimme tosin ristilaukassa, jota en ehtinyt korjata ennen yhdelletoista tuloa. Se ei onneksi haitannut, ja Jetti vaihtoi suoran linjan aikana itsensä vasempaan laukkaan ylittäen kahdenkintoista kivasti. Sen jälkeen tosin olimme taas ristilaukassa. Jetti korjasi itsensä ensin vasempaan laukkaan, kunnes kaarteessa vaihtoi toivotusti oikeaan laukkaan. Jetti eteni aika mukavasti, mutta aloin panikoida taas radan viimeistä estettä eli numeroa 13, koska se kehtasi vieläkin näyttää isolta. Usutin Jettiä taas vähän äänellä. Onneksi se ei piitannut siitä, vaan toi meidät juuri sopivaan ponnistuspaikkaan ja hyppäsi viimeisenkin esteen puhtaasti. Toinen puhdas seuraestekisojen 90 sentin rata Jetin kanssa, jes! Videolla kuuluukin hienosti, mitä Jetistä ajattelin: mahtava, upea ja hieno! Radan jälkeen oli kyllä sellainen fiilis, että ei toista! Jetti oli niin hieno! Kunnon opetusmestarin lailla se sieti jännittävän kuskin tekemät virheet ja palkitsi, kun kuski oli edes hetken rauhassa. Enempää ei hevoselta voisi toivoa. Loppujen lopuksi sijoituimme tällä menolla seitsemänsiksi eli ensimmäisiksi ei-sijoittuneiksi. Ei yhtään pöllömmin siihen nähden, että tavoitteena oli vain puhdas ja rauhallinen rata. Jes!
Kisapäivä oli kyllä taas kokemisen arvoinen. Oli mukava huomata, että 80 sentin rata ei tuntunut yhtään pahalta ja tohdin vähän ratsastaa siinä aikaa. 90 sentin radalla omat hermot meinasivat riekaloitua pahasti, mutta taisin silti saada ratsastettua sen verran, ettei Jetti lähtenyt sakottamaan häseltämisestäni. Jetti teki osuutensa viimeisen päälle hyvin, ja se ansaitsikin siitä kunnon taputtelut ja kehut. Ei voi olla muuta kuin iloinen, kun saa opetella tätä lajia näin opettavaisen hevosen kanssa. Kyllä kelpaa!
Videoista kiitos Alekseille ja kuvista kiitos Anna Irjalalle!
