Uittoreissulla

Helteiselle lauantaille oli juuri sopivat suunnitelmat, sillä luvassa oli Tallinmäen maastoreissu pienelle lammelle, jossa saattoi uittaa hevosia. Opettaja tosin kertoi jo ennakkoon, että Jetti kyllä suostuu kahlaamaan, mutta vesipetoa siitä tuskin saa. En antanut tämän tiedon häiritä, vaan lyöttäydyin kahdeksan ratsun jonossa neljänneksi, ja niin lähdimme matkaan.

Matkaa lammelle taisi olla jotain nelisen kilometriä. Otimme menomatkalla yhden pidemmän laukkapätkän, jossa pääsi etenemään mukavan reippaasti. Vastaantullut ravuri sekoitti vähän ratsujen päätä, ja Jettikin teki töksähtävän hidastuksen laukassa. Itse olin autuaasti tuijotellut maata suojatakseni kasvojani pikkukiviltä, jolloin tämä jarrutus tuli yllätyksenä. Sen seurauksena keikahdin kaulalle ja hukkasin molemmat jalustimeni. Jetti vähän steppaili vielä menemään, mutta sain tuupattua itseni satulaan ja löysin hukatut jalustimetkin. Hetken aikaa luulin kyllä ottavani taas maakosketusta, mutta tällä kertaa tuuri oli onneksi mukana.

Jetti tötterökorvana polskimassa. Ihanahan se on.

Laukkapätkän jälkeen olimmekin jo lammella ja nakkasimme satulat ja ylimääräiset kamppeet pois ja suuntasimme veteen. Sain maanitella Jettiä melkoisesti, että sain sen yhden kerran menemään syvemmälle. Silloinkin se tyytyi siihen, että omat jalkani peittyivät polvea myöten veteen. Sen jälkeen ruunalle riittikin virtahepoilu, ja se pysytteli tiivisti matalemmalla. Ei auttanut maanittelut tai nohittelut, joten tyydyimme patsastelemaan rannempana. Joukon vesipetoja olivat Kaisa ja Vake, jotka kävivät syvemmällä kepoisasti. Pari muutakin ratsukkoa sai käytyä pidempiä lenkkejä, mutta muut ottivat pulikoinnin Jetin tyylisesti vähään tyytyen. Oli kuitenkin kiva käydä itselle uudessa paikassa, vaikka Jetistä ei kuoriutunutkaan virtahepoa.

Kotimatkalla otimme yhden rauhallisen laukkapätkän, jonka jälkeen taitoimme loput matkasta käynnissä ja ravissa. Reissuun meni melkein kaksi tuntia, mutta aika hurahti kuin siivillä. Tallille palasi jälleen kerran iloinen seurue. Älyttömän kiva tapa viettää lauantaita! Nyt Jetti saakin lomailla minusta peräti kuusi päivää. On se kyllä lomansa ansainnutkin. Itse puolestaan suuntaan kohti Ypäjän sennuleiriä, joten seuraavat kirjoitukset tulevat sitten käsittelemään sen tunteja. Jihuu!

Kuvasta kiitos Hanskille!