Leirin seitsemäs tunti oli koulua. Ratsukseni olin toivonut yksinkertaisesti sellaista, jolla en ollut aiemmin mennyt. Arpaonni sattui 2004 syntyneen Turnipsin kohdalle. Tammasta en muistanut mitään erityisempää, joten saatoin lähteä tunnille vailla kummempia odotuksia. Säkäkorkeutta tammalla oli jotain 150-155 sentin tuntumassa.
Pääsimme menemään ulkokentällä ensimmäistä kertaa koko leirin aikana. Tunnilla treenasimme sitäsuntätä-tyylisesti vähän jotain, mutta ei ihan kunnolla mitään. Teimme siirtymiä harjoitusravista laukkaan neliöllä, ratsastimme kulmia vähän tarkempia kulman ratsastuksia sekä laukannostoja keskihalkaisijalta ravissa suoruus säilyttäen.
Alkuverryttelyssä minusta tuntui, että koko homma menisi päin prinkkalaa. Jäin Turnipsin kanssa vetokisaan, mikä ei johtanut mihinkään muuhun kuin kipeisiin käsiin. Niinpä siirtymät ravista laukkaan ja takaisin olivat pääsääntöisesti kamalia, kun en saanut valmisteltua niitä huolellisesti. Turnipsi ei nostanut laukkaa, vaan lähinnä räpelsi itsensä siihen. Laukasta taas se pääsi pudottamaan itsensä raville. Ratsastin liian huolimattomasti ja liikaa hevosen kanssa kinastellen, jolloin aloin jo manailla kamalaa koulutuntia. Pari hitusen parempaa hetkeä mahtui tälle tehtävälle, mutta ne eivät juuri jaksaneet lohduttaa.
Onneksi tunnin toinen päätehtävä onnistui lopulta paremmin. Siinä nostimme keskihalkaisijalta ravissa laukan, jatkoimme mahdollisimman suorana ja siirryimme käyntiin, kun olimme tulleet lyhyen sivun sekä pätkän pitkää sivua. Lopulta tajusin lakata vetokisailun Turnipsin kanssa ja aloin ratsastaa napakammin. Pyysin hidastukset tarkemmin ja kiitin heti, kun Turnipsi reagoi. Näin en voinut jäädä ohjaan roikkumaan, ja Turnipsi alkoikin palkita ratkaisujani. Niinpä saimme keskihalkaisijalla pari aika makeaa laukannostoa. Sain tehtyä puolipidätteen oikein ja vähän lyhennettyä ravia, jolloin Turnipsi nosti, oikeasti nosti, laukan. Sen jälkeen laukkaa saattoi ratsastaa hyvin, ja Turnipsi reagoi istuntaan hienosti. Kulmissa sain tosin olla tarkkana sisäpohkeella, ettei Turnipsi oikaissut. Kun sain Turnipsin kuulolle, onnistuivat siirtymät raviin muutaman kerran myös ihanan pehmeästi. Laukka lyheni ennen siirtymää, jolloin Turnipsi laskeutui pehmeästi raviin. Oikeat siirtymät ovat varmasti kovasti tällaisia! Ei sellaisia rytkähdyksiä tai valumisia.
Loppuravissa Turnipsi olikin pidempiä hetkiä kiva ja pyöreä. Välillä se pyrki painumaan kuolaimen alle, mutta kerrankin olin hereillä enkä vain ihastellut hevosen pyöreää kaulaa. Sukellushetkinä tein pieniä kohottavia pidätteitä ja ratsastin pohkeilla, jolloin *tadaa* Turnipsi kohottautui ja palasi enemmän oikeaan kohtaan. Turnipsi oli kyllä aivan oikea vastaus toiveeseeni positiivisella tavalla yllättävästä ratsusta. Olisin voinut heittää koko tunnin hukkaan, jos olisin tyhmyyksissäni jäänyt vetokisailemaan tamman kanssa. Sen sijaan alkuhäsellysten jälkeen tajusin muuttaa ratsastustapaani, ja se tuotti juuri oikeanlaisia tuloksia. Näinä hetkinä tykkään kouluratsastuksesta, kun kerrankin ymmärrän sen päälle edes muutamien hetkien ajan. Turnipsista paljastuikin herkkä ja kiva ratsu, joka toimi pienillä avuilla. Ihana ja opettavainen ratsu!
