Tiistaina alkoi kesän toinen kurssini, joka oli tietysti estekurssi 70–80 sentin tasolla. Ratsukseni olin toivonut Manua, jonka myös ilahduttavasti sainkin. Ratsukoita kurssille osallistui yhteensä neljä, joten teho-opetus oli taattu.
Ensimmäisen päivän päätreeniaiheena oli jumppasarja. Sitä ennen kuitenkin verryttelimme niin ravi- kuin laukkapuomeilla sekä pienillä kavalettihypyillä. Puomit ja kavaletit olivat suorassa linjassa, ja tarkoituksena oli tulla niille riittävän lyhyenä, mutta terävänä. Niin ravi- kuin laukkatyöskentelyssä suurin ongelma tahtoi olla joko riittävän lyhyyden tai terävyyden puute. Jos sain Manun liikkumaan, meni se liian pitkänä eikä tahtonut mahtua väleihin. Jos taas sain sitä lyhyemmäksi, katosi liikkeestä terävyys, ja tilalle tuli löysyys. Opettaja neuvoi rohkenemaan pitää ohjista kiinni ja samalla ratsastamaan pohkeilla, mutta päästin Manun toistuvasti venymään. Yritin kyllä tehdä kaiken maailman vaihtoehtoisia pidätteitä, jotta en olisi käsistäni kova ja jarruttaisi menoa, mutta oikea taikaliike jäi löytymättä. Meno parani kyllä välillä, mutta levisi myös yhtä vikkelästi. Minulla on vielä melkoinen työ siinä, että opin ratsastamaan Manun sekä lyhyeksi että teräväksi, en vain jompaakumpaan noista.
Tämän jälkeen siirryimme keskihalkaisijalle rakennetulle jumppasarjalle, joka koostui pysyvästä ponnistuspuomista ja sitten vaihdellen innarin, askeleen tai kahden välein olleista pystyistä. Osan jumppasarjan tehtävien aikana jatkoimme vielä toisella pitkällä sivulla olleen kavaletin yli. Aluksi jumppasarjan lähestymiset tehtiin ravissa, sitten laukassa. Ravilähestymiset olivat hankalia, kun en millään meinannut saada Manua riittävän teräväksi ja lyhyeksi, sama ongelma siis kuin tunnin alussa. Niinpä ensimmäinen hyppy tahtoi olla vähän ponneton ennen kuin Manu huomasi olevansa oikeasti tehtävällä. Opettaja kehotti korjaamaan istuntaa keskelle, sillä tahdoin valua enemmän vasemmalle ja neuvoi myös lähtemään hyppyyn vähän rauhallisemmin mukaan. Muuten olin itse aika tyytyväinen mukautumiseeni hypyissä, ja kerrankin kätenikin osasivat myödätä. Tehtävä helpottui kummasti, kun sen sai tulla kokonaan laukassa. Terävyys toki puuttui edelleen, ja Manu pääsi vyörymään paikoin tavarajunana, mutta ainakin näin itse, mistä kohtaa lähdimme aina ensimmäiseen hyppyyn eikä sitä tarvinnut arpoa.
Tunnin tehtävät sujuivat kuitenkin kohtuullisesti, vaikka tuntuivat loppuvan ennen kuin pääsimme edes kunnolla vauhtiin. Tehtävät olivat omiaan paljastamaan sen, kuinka huonosti osaan lyhentää hevosta aktiivisuuden säilyttäen, mutta tulipahan nyt treenattua tätäkin. Oma mukautumiseni oli onneksi suhteellisen kunnossa, jolloin se ei vaikeuttanut menoa enempää. Mielenkiinnolla kyllä odotan, mitä kurssin toinen ja kolmas päivä tuovat tullessaan.
Videoista kiitos Noralle!
