 |
| Kuski tollottaa monttu auki, ratsu edustaa. © Rosita Malinen |
Perjantaina suuntasin Tornioon Meri-Lapin Ratsastajien seuraestekisoihin
Jetillä. Kisaluokiksi valitsin opettajan suosittelemana 75 ja 90 sentin, vaikka 90 sentin luokka tietysti jännitti. Molemmissa luokissa arvosteluna oli 367.1. Ensimmäisessä luokassa eli 75 sentissä starttasin lähtönumerolla 14 ja 90 sentissä heti toisena.
Kisat olivat kentällä, ja verryttely tehtiin isossa maneesissa, jossa oli laitettu omat esteet niin oikeassa kuin vasemmassa kierroksessa ratsastettavaksi. Nerokasta! Ehdin tehdä sileän verryttelyn itsenäisesti ennen kuin opettaja tuli katsomaan hypyt. Sileällä Jetti tuijotteli ensin tovin maneesin eri kohtia, kunnes sain keskityttyä itse ja viritettyä Jetin samaan mielentilaan. Alkutahmeuden jälkeen liikettä irtosi ihan asiallisesti, ja temponvaihtelut auttoivat pitämään Jetin hereillä. Hyppyjä otimme muutaman pystylle ja okserille molemmista suunnista. Esteet ylittyivät ihan ok, ja laukat korjaantuivat lennosta, mikäli ne olivat hypyissä vaihtuneet turhaan. Opettaja muistutti pitämään hyvän ratatempon alusta alkaen, niin 75 sentin rata menisi hyvin. Kentälle pääsi jo edellisen ratsukon aikana, ja ennen omaan suoritukseen lähtemistä kävin näyttämässä Jetille valkoisen portin ja muurilaatikot. Se ei niistä erityisemmin piitannut, joten lähdimme matkaan.
 |
| 75 sentin radan ensimmäinen este. © Rosita Malinen |
Aloitimme ihan sujuvassa oikeassa laukassa. Ykkönen ylittyi hyvin, joskin Jetti oli sen jälkeen ristilaukassa, mutta korjasi itsensä kokonaan vasempaan laukkaan. Huomasin tämän ja aloin pyytää vaihtoa oikeaan, joka onnistui vasta pienessä kaarteessa, silti hyvissä ajoin ennen kakkosestettä. Kakkoselle tuli hieman jarruttava hyppy, mutta en onneksi panikoitunut. Kolmoselle pääsimme seitsemällä askeleella, ja matka jatkui sujuvasti vasemmassa laukassa. Nelonen ja viitonen ylittyivät hyvin, ja viitosella sain Jetin vaihtamaan jo hypyssä oikeaan laukkaan, jes! Kuutonen meni myös hyvin, ja hypyn jälkeen Jetti vaihtoi itsensä lennosta vasempaan laukkaan. Edessä oli perusradan viimeiset hypyt eli seiskaesteenä ollut askeleen sarja. A-osalle tuli vähän jarruttava hyppy Jetin katsoessa paikan kuntoon, mutta siitä huolimatta se venyi helposti b-osalle askeleella. Perusrata oli puhtaasti siinä, joten pääsimme jatkamaan uusintaan.
 |
| 75 sentin este numero 2. © Rosita Malinen |
Hain Jettiin vähän kierroksia, mikä onnistui kohtuullisesti. Kasi ylittyi ihan ok, mutta sen jälkeen Jetti rämpi hetken ristilaukassa, kunnes sai kavionsa oikeaan laukkaan. Ysi ylittyi vähän kauempaa, jolloin Jetti oli taas ristilaukassa. Pyysin vaihtoa, mutta kymppieste ehti tulla ensin vastaan. Se onneksi ylittyi hyvin, joskin isomman hypyn kautta, ja matka jatkui vasemmassa laukassa uusinnan viimeiselle esteelle. Yhdestoista este oli muurilaatikoin koristettu pysty, jota kehtasin itse jännittää. Sain kuitenkin pidettyä pohkeet tuntumalla ja pidettyä ajatuksen esteen yli, jolloin Jetti hyppäsi uusinnan viimeisen esteen puhtaasti tekemättä siitä numeroa. Tuloksena siis puhdas rata. Aikamme ei riittänyt sijoituksiin, mutta olin suoritukseemme silti tyytyväinen, sillä se oli aika sujuvaa ja helppoa. Sijoituksemme oli seitsemäs, kun lähtijöitä oli yhteensä 17.
90 sentin verryttelyssä otimme vain muutamat hypyt, sillä Jetti oli jo hyvin verrytelty aiemman radan ansiosta. Kisajännitys teki tehtävänsä, ja aloin jännittää. Sen seurauksena en nähnyt verryttelyesteille ponnistuspaikkaa ja sorruin puskemaan. Jetti ei tykännyt yhtään ja kielsikin kertaalleen pystylle ja okserille. Opettaja komensi katsomaan esteen yli eikä tuijottamaan sitä. Lopulta sain hermoriekaleeni kasattua sen verran, että pääsimme kohtuullisen asiallisesti esteistä yli ja siirryimme odottamaan vuoroa, joka oli heti toisena. Radalle oli tullut violetti laatikko uutuutena 75 sentin rataan verrattuna, joten ennen omaa suoritusta näytin sen Jetille, ja lähdimme matkaan.
 |
Syy, miksi Jetillä on korvahuput.
90 sentin este numero 3.
© Rosita Malinen |
Ykkönen ylittyi ihan ok, ja Jetti vaihtoi itsensä hypyn jälkeen odotetusti vasempaan laukkaan. Kakkonenkin mentiin varmasti yli, vaikkakin ristilaukassa sen jälkeen ollen. Sain Jetin kuitenkin korjaamaan laukan kaarteen avulla oikeaan. Kolmosena ollut okseri näytti valtavalta, mutta Jetti hyppäsi siitä hieman hitaammassakin laukassa yli. Neloselle pääsimme seitsemällä askeleella, vähän taas ehkä liian hitaasti. Jetti oli jo kolmosella vaihtanut itsensä vasempaan laukkaan, joten nelosenkin jälkeen olimme toivotussa laukassa. Viitosena oli tuttu yhden askeleen sarja. Jetti jarrutti hieman a-osalle, mutta meni sen ja b-osan sujuvasti muutoin. Kuutonen ylittyi ok, ja Jetti vaihtoi hypyssä puhtaasti oikeaan laukkaan. Yritin vähän viritellä Jettiä, mutta olin itse jo niin puhki, etten saanut nohitettua tarpeeksi. Seiska kuitenkin ylittyi ihan hyvin, ja matka jatkui perusradan viimeiselle esteelle eli kasille. Sillekin tuli jarruttava hyppy, mutta Jetti nosti kavionsa silti puhtaasti trippelistä yli. Perusrata oli siinä, joten pääsimme uusintaan.
 |
| 90 sentin este numero 10. © Rosita Malinen |
Tavoitteenani oli unohtaa aika ja ratsastaa yksinkertaisesti puhdas rata. Yritin kuitenkin vähän hakea Jettiä reippaammaksi, jotta perusradalla esitettyjä jarruttavia hyppyjä ei tulisi niin montaa. En kuitenkaan onnistunut tässä, vaan meno oli aika rauhallista, ja Jetti pääsi menemään vähän pitkänä. Ysi ylittyikin tuttuun tapaan vähän jarruttaen, mutta puhtaasti. Tie kympille vähän hirvitti, mutta keskityin ajattelemaan esteen ylittämistä, jolloin Jettikin hyppäsi sen. Yksitoista meni puhtaasti hitaamman hypyn kautta, ja samalla tavalla ylittyi myös este 12. Sen jälkeen ehdin hengähtää ja miettiä, että edessä oli uusinnan viimeinen este. Yritin ratsastaa vielä keskittyneesti sitä kohti, jotta en mokaisi hommaa lopussa. Yritys onnistui, ja Jetti ponnisti vielä viimeisenä olleen esteen numero 13 yli puhtaasti. Kiitin sitä heti saman tien enkä meinannut uskoa, että olimme tehneet sen. Puhdas 90 sentin esterata seurakisoissa! Fiilis oli uskomaton, sillä samalla olimme täyttäneet tämän vuoden esteratsastuksen tavoitteeni onnistuneesti. Sijoituksemme oli tasan luokan puolivälissä eli kolmas, kun lähtijöitä oli kuusi.
Kisareissu oli kyllä kaiken kaikkiaan todella onnistunut. Sain täytettyä tavoitteeni ja ratsastettua kaksi puhdasta rataa. En antanut jännityksen ottaa ylivaltaa, vaikka meninkin taas tauon jälkeen kaksi luokkaa eivätkä verryttelyn mokat onneksi näkyneet radalla. Näihin kisoihin kannatti todellakin lähteä! Jetti teki osuutensa älyttömän hienosti niin, ettei paremmin olisi voinut mennä. Itselle oli todella opettavaista tajuta, etteivät tämän korkeuden esteet oikeasti ole sille pahoja, vaan se kyllä menee niistä yli rauhallisemmassakin laukassa, jos vain kuski antaa siihen mahdollisuuden. Tästä on hyvä jatkaa treenejä eteenpäin. Sitä ennen paistattelen vielä hetken näissä hyvissä fiiliksissä, jes!
Videoista kiitos Hanskille ja kuvista kiitos Rosita Maliselle!
