Mitä kesä olisi ilman kesäratsastuskursseja? No ei mitään, joten ilmoittauduin kahdelle moiselle. Ensimmäinen alkoi näin tiistaina ja oli kouluratakurssi (esteratsastajani hirnui tätä valintaa, kun taas vakava kouluratsastajani painoi silinteriä tiukemmin päähänsä ja valmistautui koitokseen). Päätin ottaa kurssin ajaksi testiin uuden koulukisaratsuehdokkaan, sillä olemme tainneet Peran kanssa tehdä yhdessä voitavamme. Minä jännitän kisoja samoin kuin Pera, jolloin olemme yhdessä melkoinen hermokimppu. Kouluratsuvaihtoehtoja minulla ei juuri ole, joten loppujen lopuksi päädyin toivomaan Manua, jonka sainkin. Kurssille otettiin vain viisi osallistujaa, mikä oli oikein mainiota. Ratsastuskerta kesti myös tunnin ja vartin, mikä antoi sopivasti vähän lisäaikaa.
Alkuverryttelyssä työskentelimme hetken käynnissä ja ravissa aika vapaamuotoisesti. Manu tuli tunnille tallista ja oli käynnissä aika tahmea. Yritin keskittyä hakemaan sitä lyhyeksi ja käyttämään takaosaa. Asia, jota saan oikeastaan tehdä jokaisella hevosella, sillä aiemmin olen keskittynyt yleensä vain jompaankumpaan. Ravissa meno oli parempaa, mutta Manu pyrki venymään pitkäksi, ja annoin ohjien valua käsieni läpi. Välillä sain pidettyä ohjat käsissä, mutta silloin unohdin puolestaan ratsastaa takaosaa. Opettaja kommentoi Manun olevan mukavasti edestä rento, mutta takapään olevan ponneton. Yritin sitten taas saada molemmat osat oikein, mutta olihan se vähän työlästä.
Pohkeenväistöjä teimme ravissa keskihalkaisijalta noin viiden metrin matkan uraa kohti edeten. Molemmissa suunnissa sain huolehtia siitä, ettei Manu pullahtanut ei-väistävän puolen kautta karkuun, vaan malttoi odottaa ja väistää. Unohdin paikoin pitää pohjetta seinänä estämässä tätä, jolloin Manu luikahti ovelasti väistöstä lapa edellä ulos. Opettaja muistutti myös valmistelemaan väistön ajoissa, jotta se lähtisi sujuvasti. Toistojen avulla sain välillä parempia hetkiä, mutta hieman kinkkistä oli. Pariin otteeseen Manu pääsi pudottamaan ravista käyntiinkin, kun ei ilmeisesti ymmärtänyt hieman sekavia apujani. Selvät pidätteet ulko-ohjalla, ulkopohkeen pitäminen sopivana seinänä ja maltilliset pyynnöt väistättävällä pohkeella toivat lopuksi asiallisimmat hetket.
Laukkakuviona oli nostaa pitkän sivun alusta käynnissä vastalaukka, laukata sitä tovi ja siirtyä ajoissa ennen sen loppumista raviin. Lyhyen sivun keskeltä nostettiin puolestaan myötälaukka, jossa pyöräytettiin toiselle pitkälle voltti. Tehtävän aikana sain nostettua kaikki vastalaukat kerralla oikein, mutta melkein jokainen nosto oli vähän hidas. Myötälaukan nostaminen ravista puolestaan venyi muutaman kerran melkoisesti, kun Manu ei tajunnut pyyntöäni laukannostoavuksi, vaan tulkitsi sen kiihdyttämistoiveeksi. Opettaja muistutti olemaan rauhallisempi pohkeella eikä antamaan laukannostoapua kiireisesti. Enemmänkin sai ajatella pohkeen pitämistä tuntumalla, kunnes hevonen ponnisti laukkaan. Tämä vinkki auttoi olemaan rauhallisempi, jolloin saimme muutamia aika kivan täsmällisiä nostoja. Laukkavolteilla meno oli kohtuullisen tasaista, kunhan muistin huolehtia ulkoavuilla kääntämisestä enkä jäänyt sisäohjaan kiinni.
Loppuraveissa Manulla oli tuttuun tyyliinsä kiire, mutta hiljalleen se tasoittui rauhallisemmaksi. Yritin tässäkin vaiheessa säilyttää tasaisen ohjastuntuman, ettei Manu pääsisi venähtämään pitkäksi. Paikoin sain omat palikkani kohdilleen, joiden myötä Manukin muuttui kivaksi. Välillä taas huomasin päästäneeni ohjat valumaan ja unohtaneeni ratsastaa pohkeella, jolloin Manu olikin jo kipittämässä. Vaikka tunti ei mennyt mitenkään erityisemmin penkin alle, oli fiilis vähän vaisu. Manussa kivaa on se, että sillä on oma moottori, mutta toisaalta en osaa ratsastaa sitä(kään) lyhyeksi ja sitä kautta takaosaa oikeasti töihin. Jarrutusmatkat venyivät välillä hassun pitkiksi, ja kipityshetkiä esiintyi turhan monta. Manu on kuitenkin opettavainen hevonen, joten ei kait tässä auta muuta kuin ratsastaa sillä enemmän. Olihan tämä vasta 18. kertani sen selässä, joten ehkä en voi odottaakaan kovin suuria ihmeitä yhteistyöltämme vielä tässä vaiheessa. Ehkä kuitenkin vielä joskus.
