Sunnuntaina kävin ratsastamassa Jetin itsenäisesti. Keli oli paahteinen, ja paarmat enemmän kuin haitolla. Alkukäynneistä ei meinannut tulla mitään, sillä sekä minut että Jetti yritettiin syödä elävältä. Ravissa paarmoja pääsi vähän karkuun, mutta sinnikkäitä ne olivat. Alkuverryttely menikin hyvin ravipainotteisesti, sillä siinä saimme vähän olla rauhassa. Jetti liikkui tuttuun tapaan vähän tahmeasti, mutta selvästi rennommin kuin käynnissä, jossa paarmoja ei voinut vältellä. Ennen kuin hermoni loppuivat, ehdin tehdä vähän aikaa etu- ja takaosakäännöksiä ravissa sekä laukanvaihtoja.
Etu- ja takaosakäännöksissä annoin Jetin ensin valua käännöksestä ulos ennen kuin muistin kontrolloida koko hevosta. Sen jälkeen saimme muutamia asiallisia käännöksiä. Etuosakäännöksissä sain muistaa tehdä pieniä pidätteitä ulko-ohjasta sekä pitää ulkopohkeen tuntumalla, jotta Jetti ei päässyt pyörähtämään liikaa. Takaosakäännöksissä puolestaan sain rentoutua sisäpuolelta, etten vääntänyt Jettiä mutkalle samalla, kun pyysin sitä ulkoavuilla kääntymään. Ravin tahti pääsi joissain käännöksissä vähän hyytymään, mutta kunnon sammahtamista ei onneksi tapahtunut. Käännökset olisivat voineet olla vähän terävämpiä ja nopeampia, mutta onpahan taas viilattavaa seuraavalle kerralle niitä harjoitellessa.
Laukanvaihtoja tein lävistäjien lopussa. Tällä kertaa tavoitteenani oli pysyä vaihtoa yrittäessäni satulassa eikä lähteä lentämään kesken kaiken. Vaihdot vasemmasta laukasta oikeaan sujuivat taas helpommin. Vaihdot oikeasta vasempaan tökkivät edelleen. Sain kuitenkin sinnikkäästi istuttua vaihtojen aikana enkä lähtenyt heilumaan kovin pahasti. Toki taisin liioitella paikoillaan pysymistä muuttumalla suolapatsaaksi, mutta ainakin muutin aiempaa virhettäni toiseen suuntaan. Ehkä näiden välimallikin löytyy vielä joskus? Oma rauhoittumiseni tuntui silti auttavan, sillä vaihdot vaikeampaankin suuntaan sujuivat lopuksi vähän paremmin kuin yleensä. Seuraavana haasteena onkin muuttaa suolapatsastelu rennommaksi istunnaksi, jonka avulla sitten taas työstää vaihtoja paremmiksi. En malttanut lopuksi olla testaamatta vaihtoja keskihalkaisijalla ilman reitin selvää auttamista. Vaihto oikeasta laukasta vasempaan tökki pahemman kerran, ja se onnistui vasta pitkän sivun loppupuolella Jetin arvatessa suunnanmuutoksen. Vaihto vasemmasta oikeaan sen sijaan onnistui rehellisesti suoralla uralla, pienen maanittelun jälkeen tosin. Suoralla tehtävät vaihdot ovat itselleni vielä vaikeita, kun en saa hallittua kroppaani saati annettua apuja täsmällisesti. Saan kuitenkin luvan alkaa treenata näitäkin, jolloin kaarteissakin tehtävien vaihtojen pitäisi alkaa sujua paremmin.
Välikäyntien aikana hermoni ehtivät riekaloituivat täysin paarmoista, ja päätin laukkatehtävän jälkeen siirtyä loppuraveihin. Ravissa keskityin siihen, etten roikkuisi sisäohjassa, vaan käyttäisin ulkoapuja Jettiä suoristaen. Samalla tietysti odotin, että Jetti tekee osuutensa ja ravaa riittävän pontevasti. Ja kas kummaa! Liekö paarmat vai mitkä virittäneet Jetin, mutta siitä irtosi aika kivaa ravia. Sain itse tehtyä ympyröitä ja kulmia paremmin ulkoapujen avulla, jolloin yhtäkkiä tajusin vasemmankin kierroksen sujuvan aika helposti. Hitsit! Kun asioista ei tee ihan kamalan vaikeita, ne voivat loksahdella paikoilleen näemmä vähän helpommin. Jetti tarjosi todella kivoja ravipätkiä, joissa minun ei tarvinnut koko ajan nyhrätä jotain, vaan saatoin antaa Jetille työrauhan. Paras fiilis tuli tietysti siitä, kun tajusin vasemman kierroksen menevän ilman punkemista ja puskemista. Pieniä korjauksia sai toki tehdä, mutta en onneksi lyönyt niissä yli. Kerrankin tuntui siltä, että saatoin vaikuttaa enemmänkin silloin, kun tarve vaati. En koko aikaa ihan vain varmuuden vuoksi. Tähän tunteeseen oli hyvä päättää tämä kerta ja paeta paarmoja hyvillä mielillä tallin suojaan.
