Kouluväännön puolella ratsastimme ravissa ja laukassa kahdeksikkoa siten, että sen ympyröillä sai mennä halutessaan useamman kierroksen putkeen ennen kuin vaihtoi suuntaa. Teimme tehtävää lisäämällä ympyröille yhdet voltit sekä laukassa lisäsimme mukaan vielä laukanvaihdot suunnanmuutoksissa. Jetti yritti paikoin vähän hidastella, mutta suurimman osan ajasta taisin muistaa pitää sen liikkeellä. Vasemmassa kierroksessa sain vähän haeskella asetusta, mutta suunta ei ollut yhtään niin kamala kuin pahimmillaan. Molemmissa kierroksissa sain keskityttyä myös aika paljon ulkoavuilla ratsastamiseen enkä halaillut sisäohjaa ihan niin antaumuksella kuin joskus. Niin ravissa kuin laukassa tehdyt pienemmät voltit sujuivat aika mukavasti. Parasta oli se, ettei tahti juuri hyytynyt niiden aikana. Ihan automaattina Jetti ei liikkunut, mutta oli helposti heräteltävissä. Kouluväännön suurimmat onnistumiset olivat laukanvaihdot. Sain tehtyä ne ilman, että Jetti pääsi valumaan pahasti uuteen suuntaan, ja vaihdot onnistuivat molempiin suuntiin aika helposti. Jes! En yhtään tiedä, mitä tein paremmin kuin yleensä, mutta nytkin muistin istua paremmin satulassa enkä lähtenyt lentämään. Hitsit, että oli kiva tunne saada vaihdot onnistumaan vähän tavallista paremmin.
Ykköselle tuli töksähtävä hyppy, kun tie ei ollut kunnossa. Sain tsempattua, jolloin kakkosen ja kolmosen suora linja meni asiallisesti viidellä askeleella. Nelosen hyppy oli ihan ok, ja laukka taisi vaihtua jo hypyssä. Viitoselle jäin taas arpomaan ponnistuspaikkaa, jolloin tulimme esteelle vähän miten sattuu. Laukka taisi silti vaihtua hypyssä toivotusti vasemmaksi. Viitosen jälkeen sain vähän rauhoituttua ja suunnattua ajatukset radan kahdelle viimeiselle esteelle. Kuutoselle aloin taas turhaan sihdata ponnistuspaikkaa ja kun en sitä nähnyt, heittäydyin matkustajaksi. Niinpä sillekin tuli vähän hassu hyppy, ja pääsimme seiskalle kahdella ylimääräisellä askeleella, kun viisi olisi ollut sopiva.
Saimmekin uusia radasta ykkösesteen sekä esteet 5–7. Ykkönen meni omanaan mukavasti, kun keskityin parempaan tiehen. Kolmen esteen putki yksittäisenä sujui myös paremmin. Tajusin jopa ratsastaa sopivan laukan ajoissa ennen kuutosta, jolloin pääsimme seiskalle viidellä askeleella. Loppua kohti hypyt paranivat, vaikka edelleen yritin säätää liikaa. En vain tuntunut saavan Jettiin ihan toivomaani otetta, jolloin jäin häseltämään liikaa. Mukava oli kuitenkin huomata, että Jetti meni mukisematta kaikesta yli, vaikka ponnistuspaikka ei ollut ihan paras. Tämä ei tietysti ole tavoite, mutta kiva silti tietää, että hevonen auttaa tarvittaessa, jos olen itsekin menossa. Tällainen koulun ja esteiden yhdistelmätunti kyllä toimii minulle. Maltan vääntää koulua paremmin, kun tiedän saavani palkkioksi esteitä. Samalla taas saan kouluosuudessa ratsastettua Jettiä täsmällisemmin, kun en niin intoile hyppyjen perään. Voisin kuvitella, että meille on tulossa enemmänkin tällaisia yhdistelmätunteja, mikä tekisi minulle vain hyvää.
