Malttia ja tasaisuutta

Torstain toinen tunti hurahti myös esteiden parissa tuttuun tapaan Tallinmäellä Jetin kanssa. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä neljä, ja pääsimme hyppäämään mukavasti tehtäviä sekä lopuksi lyhyen radan.

Omina tehtävinään tulimme esteitä niin ympyrällä, vähän vinoilla lähestymisillä laukkaa vaihtaen sekä sarjoina. Sain Jetin laukkaamaan alusta asti aika kivasti enkä jäänyt joka sekunti jahtaamaan sitä. Opettaja kommentoi olemaan menemättä ylävartalolla liikaa hyppyihin mukaan, ja tämän huomion jälkeen maltoin taas odottaa paljon paremmin. Ympyrällä hypätty este sujui kummastakin suunnasta ihan ok, jos paria pientä hyytymistä ei lasketa. Laukat saimme vaihtumaan toivotusti vähän vinolla tiellä tulleella pystyllä. Askeleen sarja puolestaan mentiin taas kertaalleen tai kahdesti kahdella askeleella, kunnes sain Jetin taas laukkaamaan oikeasti eikä hidastelemaan.

Tästä kiitos Kaisalle!

Sitten tulimmekin kuuden esteen radan noin 80–85 sentin korkuisena. Matkaan lähdimme oikeassa laukassa. Ensimmäinen este ylittyi ihan ok. Siitä jatkoimme sarjalle, jonne oli hyvin matkaa. Sen pääsimme nyt askeleella, vaikka jäimmekin b-osasta vähän kauas. Tämän jälkeen tulimme kolmosena olleen okserin yli. Hukkasin ponnistuspaikan, mutta maltoin olla saamatta paniikkikohtausta, jolloin Jetti hyppäsi esteen vähän läheltä, mutta kuitenkin helposti. Laukan saimme korjata hypyn jälkeen oikeaksi. Nelosena oli tuplakavaletti, joka meni myös ihan ok. Viitoselle tuli vähän vino tie, ja se söi laukkaa, jolloin viitosen ja kuutosen väli meni neljällä, ei toivotusti eli kolmella askeleella. Hypyt kuitenkin olivat ihan ok, ja ratamme oli siinä. Kohtuullisen helppoa, mutta ennen kaikkea aika tasaista.

Saimme loppuun uusia vielä esteet 4–6. Tavoitteena oli päästä esteiden 5 ja 6 väli kolmella askeleella. Uusintayrityksellä nelonen ylittyi ihan ok, ja tie viitoselle oli parempi. Pieni hyytyminen pääsi silti tulemaan viitosen hyppyyn, jolloin jo hetken mietin, ettei meillä ole mitään mahdollisuuksia venyä kolmeen askeleeseen. Sitten keksin voivani ratsastaa ja sen sekä minun että opettajan ääniavun kannustama Jetti venyi kuin venyikin kolmeen askeleeseen ja hyppäsi kuutosen rohkeasti vähän kauempaa. Löytyihän sitä venyvyyttä sittenkin! Minulle tekee kyllä hyvää opetella tulemaan välejä kunnon laukalla, jotta kisaradoilla löydän paremmin saman fiiliksen. Vielä vaan on hiottavaa siinä, etteivät kaarteet turhaan sammuta hyvin rullaavaa laukkaa.

Tämän päivän hyppelyistä jäi hyvä mieli. Omasta mielestäni olin kohtuulisen maltillinen enkä syöksynyt etukäteen hyppyihin. Jetti puolestaan eteni kohtuullisen tasaisesti. Pientä hyytymistä oli välillä havaittavissa, mutta kaukana pahasta jumimisesta. Jetillä tuntui Manun jälkeen niin tutulta hypätä, että tämä kokemus tuli kyllä tarpeeseen. Jetinkin kanssa olemme kyllä kehittyneet melkoisesti, vaikka sen välillä unohtaa. Tällä kerralla muistin taas, ettei alkumme Jetin kanssa hyppelyissä ollut kauhean ruusuinen, mutta nyt menee jo vähän paremmin. Ehkäpä siis voin kehittyä Manunkin kanssa, joten hanskat ovat kaukana tiskistä sen suhteen.