keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Jatkotyöstöä ja kahlailua

Estekurssin toisen tunnin jälkeen ehdin huilia tovin, kunnes suuntasin takaisin tallille vakiotunnilleni. Sille tunnille sain ratsukseni *tättärää* Manun. Ovela ja erittäin tarpeellinen veto opettajalta. Lämpimän kesäpäivän takia opettaja kertoi tunnin sisältävän noin puolet kouluvääntöä, jonka jälkeen lähtisimme maaston lätäkköön kahlailemaan hevosten kanssa. Tämähän sopi oikein hyvin.

Kouluväännössä pyörittelimme voltteja jokaisessa askellajissa. Käynnissä ja ravissa kuviona oli pyöräyttää keskihalkaisijalta voltteja vuorosuuntiin. Manu liikkui aika mukavasti käynnissä, mutta oli ravissa kiireinen. Opettaja muistutti vaatimaan asetuksen rehellisesti eikä myötäämään jo ennen kuin hevonen oikeasti oli antanut periksi. Täsmällisemmällä ratsastuksella saimme muutamia aika asiallisia voltteja, mutta kaikki niiden tuoma hyöty tahtoi kadota aina suoraan ratsastetuilla pätkillä. Opettaja muistuttikin, että niiden aikana voi myös asettaa ja hakea hevosta kuulolle. Yritys hyvä, tulos liki pyöreä nolla.

Laukkakuviona oli nostaa laukka käynnistä pitkän sivun alusta, pyöräyttää keskikohdassa voltti ja siirtyä takaisin käyntiin pitkän sivun lopussa. Alussa hätiköin itse liikaa laukannostoissa, jolloin Manu siirtyi laukkaan parin raviaskeleen kautta. Kun maltoin olla rauhassa ja istua, nosti Manu muutaman kerran laukan aika asiallisesti. Vauhtia tosin tuppasi olemaan välillä liikaa, mutta volteilla sain Manua aina rauhoittumaan. Saimme molempiin suuntiin pari kohtuullista volttia, mutta kovin rentoja ne eivät olleet. Jäin varmasti pitelemään liikaa, kun oikea vastaus olisi ollut muistaa rentoutua eikä jäädä varmistelemaan. Siirtymät käyntiin tein ravin kautta, ja silloinkin jarrutusmatka tahtoi venyä melkoiseksi. Jarrutehostin, mistähän sellaisia saa hevosille? Niin tai sitten sitä ratsastustaitoa kuskille.

Tämän enempää emme onneksi ehtineet vääntää koulua, vaan järjestäydyimme possujonoon ja suuntasimme maaston lätäkölle. Hellepäivät olivat tehneet odotetun tempun eli pieni lätäkkö oli pienentynyt entisestään. Syvimmässä kohdassa nilkkani ylsivät veteen, joten ainakin kintut saivat vähän viilennystä. Manu meni kuuliaisesti aina kierroksen lätäkössä ja välillä jopa örisi kuin pieni virtahepo. Taisipa sekin tykätä tästä rennommasta tavasta viettää kesäiltaa. Lyhyt pyörähdys maastossa ja kahluupaikalla sujui kivasti, ja tallille sai palata hyvillä mielin. Kesä! Mitä sitä muutakaan sanomaan.