Kouluratakurssin toisen päivän menin tietysti Manulla, jolla oli tällä kertaa kanget ja minulla kannukset. Halusin etukäteen treenata, millainen Manu olisi näiden varustusten kanssa, jolloin mahdollisella kisaradalla ei tulisi yllätyksiä. Kaiken lisäksi oli mukava päästä ratsastamaan kangilla taas pienen tauon jälkeen, sillä niiden kanssa olen tuplasti tarkempi kädestäni. Ratsukoita kurssilla oli edelleen viisi, ja tällä kertaa keskityimme työstämään voltteja, ympyröitä sekä keskiaskellajeja.
Aloitimme tunnin pyörittelemällä ravivoltteja. Manu liikkui aika mukavasti, mutta olin itse käsieni kanssa tovin hukassa. Minulla kesti hetki löytää sopiva tuntuma ohjiin ja ymmärtää, ettei Manu ole muuttunut lasiksi, vaikka sillä kanget onkin. Lopulta sain käteni sopivan pehmeiksi, mutta pitämään myös ohjat tuntumalla, jolloin Manukin pääsi rentoutumaan. Volteilla sain keskittyä huolehtimaan ulkoavuilla kääntämisestä, sillä Manu lähti muutoin helposti isontamaan kuviota. Opettaja muistuttikin pitämään oman ulkokyljen jämäkkänä. Manun kyydissä oli yllättävän mukava istua harjoitusravissa, mutta valitettavasti pohkeillani tahtoi edelleen olla oma elämä eli ne vispasivat. Manu on toki hieman kapea, mikä hankaloittaa muutenkin heikosti tuntumalla pysyviä pohkeitani löytämään kyljet kaverikseen.
Raviosuuden jälkeen siirryimme työstämään laukkaa. Oikeassa kierroksessa teimme laukannostot pitkän sivun alusta käynnissä ja pyöräytimme S-kirjaimeen harjoituslaukassa kymmenen metrin laukkavoltin sekä keskilaukassa keskiympyrän. Sen jälkeen palasimme harjoituslaukkaan, jonka pyrimme säilyttämään myös toisella pitkällä sivulla ennen raviin siirtymistä. Vasemmassa kierroksessa teimme voltin ja ympyrän samoin, mutta nostimme laukan lyhyen sivun keskeltä ravista. Laukannostot sujuivat pääosin kivasti eikä pahoja pisteen ohi valuneita nostoja tapahtunut paria kertaa enempää. Pontevuutta nostoissa olisi tietysti saanut olla vähän enemmän, mutta sen toteuttaminen on minulla vielä opettelun alla. Laukkavolteilla sain taas tovin muistella ulkoavuilla kääntämistä ja omaa vartaloa ennen kuin ne alkoivat sujua kivasti. Sen jälkeen ne menivätkin aika asiallisesti, vaikka välillä liirasimme hieman voltilta ulos. Se oli kuitenkin korjattavissa, kun muistin yllättäen ratsastaa, en vain istua ja odottaa asioiden tapahtuvan itsekseen.
Keskilaukkaympyröillä opettaja muistutti olemaan päästämättä ohjista turhaan. Ensin piti pyytää pohkeella ja sitten antaa tarvittaessa ohjalla vähän tilaa, ei toisinpäin ohjia löysäksi nakaten ja pohkeet täysin unohtaen. Muutaman kerran jäin pyynnöissäni vähän vaisuksi, jolloin suurta eroa keski- ja harjoituslaukan välille ei tullut. Sitten taas löin vähän yli, jolloin Manu lähti kipittämään enkä saanut sitä kovin nopeasti palaamaan takaisin harjoituslaukkaan. Pari kertaa tajusin sopivan yhdistelmän, jolloin keskilaukka tai ainakin kovasti sen kaltainen rullasi mukavasti, ja Manu palasi harjoituslaukkaan tosi kivasti istunnan avulla. Olin aiemmin huolehtinut siitä, miten Manun saisi palaamaan keskilaukasta harjoituslaukkaan, mutta näemmä rauhallisesti asiat tekemällä se ei ollut mikään ongelma.
Tunnin aikana ehdimme myös tehdä muutamia keskiravipätkiä samoin kuin tulla keskihalkaisijaa pitkin ravissa mahdollisimman suorana ja jatkaen siitä aina valitsemaansa suuntaan. Sen jälkeen pitkille sivuille sai tehdä pysähdyksiä ja peruutuksia. Keskiravi olisi saanut keskilaukan tapaan olla vähän selkeämpi, mutta muuten petrasin hyvin siinä, etten nakannut ohjia turhaan pois. Maltoin myös pyytää Manua keskiraviin maltillisesti enkä yrittänyt tyrkätä sitä kerralla matkaan. Tämä auttoi varmasti siinä, että Manu pysyi kuulolla eikä jäänyt kipittämään. Keskihalkaisijalla suoraan meneminen onnistui pääsääntöisesti, kun muistin tarkkailla, ettei Manu pyrkinyt seilaamaan oikealle. Pysähdykset ja peruutukset sujuivat ihan hyvin. Muutaman kerran peruutus ei lähtenyt, kun Manu ei tajunnut pyyntöäni, mutta muina kertoina peruutus oli ihan asiallinen ja kohtuullisen suora. Paluu peruutuksesta raviin sen sijaan olisi saanut olla tarmokkaampi. Nyt väliin tahtoi mahtua käyntia aina parin askeleen verran. Terävät siirtymät ovat vielä hankalia, joten niitä saisin harjoitella enemmän.
Tämä kerta olikin vallan mainio. Kun sain käteni toimimaan, meni Manu mukavan tasaisesti. Opettaja kehui Manun olleen kankien kanssa kuin kotonaan ja menneen rennon ja tyytyväisen näköisenä. Jarrutkin löytyivät lopputunnin kipitystä huomioimatta tosi kivasti eikä Manu hötkyillyt sen kummemmin minnekään. Kanget auttoivat pitämään Manua lyhyempänä, ja samalla olin itse tarkempi käsistäni. Tämä yhdistelmä teki Manusta tosi mukavan ratsastaa, jolloin hyvä mieli oli taattu. Näin kouluratakurssin toinen päivä oli pulkassa, ja edessä on vielä kurssin viimeinen päivä, jolloin ratsastamme A-merkin kouluohjelman opettajan tuomaroidessa. Iik ja jee sopivassa suhteessa.
