Ratsastusleirin 9. tunti: paineet ja seuraukset

Perjantai eli ratsastusleirin viimeinen päivä tuli taas aivan liian nopeasti. Onneksi luvassa oli vielä yksi estetunti, jolle sain toivomani Luckyn. Ratsukoita tunnilla oli viisi, ja pääsimme menemään ulkokentällä. Tunnin aiheena oli toiveen mukaisesti rataharjoitus.

Alkuverryttelyssä opettaja piiskasi ihanasti lyhentämään ja pidentämään niin ravia kuin laukkaa. Olihan se vaikeaa! Ravin pidentämisessä Lucky rikkoi laukalle, kun en saanut tehtyä tasapainottavia pidätteitä. Lyhyempään raviin emme myöskään päässeet riittävän nopeasti, vaan opettajalta sateli ansaitusti huutia. Hevosen kun pitäisi reagoida niin pohkeeseen kuin jarrutukseen nyt, ei hetken päästä. Laukassa opettajan prässäys alkoi toimia, ja sain tsempattua itseni ja Luckyn yrittämään kunnolla. Laukka piteni vallattoman helposti, ja sen sai lyhennettyä myös, kun ratsasti tarkasti. Olisin saanut tosin viritellä Luckyn vielä nopeammaksi reagoimaan, mutta toisaalta olin itse pyynnöissäni armottoman hidas. Vaikea hevosen on reagoida, jos kuski ei ole ehtinyt edes antaa apuja.

Verryttelyhypyt otimme molemmissa kierroksissa pystylle ja kerran vasemmassa kierroksessa okserille. Pystylle tuli muutama roikaisu, jolloin jäin hypyissä jälkeen. Sen jälkeen muistin vähän ratsastaa, jolloin siis maltoin, ja Lucky lähti hyppyihin paremmin. Okseri onneksi sujui kerralla kivasti. Huomasin kuitenkin keränneeni itseeni painetta siitä, että leirin viimeisen tunnin pitäisi sujua hyvin, ettei päällimmäiseksi fiilikseksi jäisi harmitus. Huomasin siksi yrittäväni jo verkkahypyissä säätää liikaa, mikä sai Luckynkin vähän epätasaiseksi, kuskin mielentilaan siis sopivaksi. Rentous ja rauhallisuus olivat vähän hakusessa, mutta yritin taas ajatella homman paranevan myöhemmin. Sitten pääsimmekin radan kimppuun, ja se oli noin 80–90 sentin tuntumassa.

Kaisalle kiitos tästä!

Ykkösenä ollut pysty ylittyi vähän laiskasti ja pienellä kolautuksella. Laukka pysyi vasempana, ja matka jatkui kakkoselle. Yritin virittää Luckyä, mutta mitään kummempaa ei tapahtunut. Myös kakkoselle tullut hyppy oli vähän ponneton, ja mukautumiseni kamala. Tämän jälkeen sisuunnuin hieman ja sain Luckyn liikkumaan paremmin. Kolmonen ylittyikin jo vähän paremmin, ja laukka vaihtui siinä toivotusti oikeaan. Energia säilyi neloselle, mutta hypyssä minulla oli kiire häseltää, jolloin mukauduin taas hirveästi. Lucky kuitenkin vaihtoi laukan hienosti vasemmaksi. Opettaja muistutti, ettei Lucky saanut päästä pitkäksi, vaikka se olikin nyt energisempi. Sain tehtyä ohjeiden mukaan, jolloin viitoselle tuli asiallinen hyppy, ja laukka vaihtui siinä oikeaksi.

Tässä vaiheessa unohduin matkustamaan, jolloin Lucky pääsi pitenemään. En tajunnut tätä, mikä kostautui kuutosella. Lucky ampaisi hyppyyn jättäen laskemani miniaskeleen välistä. En odottanut tätä yhtään, jolloin jäin hypystä aivan täysin. Tuloksena rytkähdin hypyn jälkeen komeasti kaulalle vailla toista jalustinta. Siinäpä esitin sitten kanssatuntilaisille ohjelmanumerona hidasta laukkaa pitkän tovin kaulalla makoillen. Opettaja yritti huudella minua nousemaan ylös, mutta olin niin varma putoamisesta, että saatoin vain pidellä kaulasta kaksin käsin kiinni ja äänellä koettaa saada Luckyä hidastamaan. Lopulta tajusin yksinkertaisesti työntää itseni takaisin satulaan, jolloin Luckykin malttoi siirtyä raviin ja käyntiin. Hevosraukka! Kiltisti se kyyditsi ratsastajaansa, joka mitä ihmeellisimmin roikkui sen mukana. Videolta katsottuna tuo meno on niin huvittavan näköistä! Aivan kuin ihan vain ajanvietteeksi makoilisin siellä sen sijaan, että kyydissä ollessa minua huoletti pahemman kerran. Tämän show'n jälkeen saimme ottaa uudelleen vielä radan viimeiset hypyt eli kuutosen ja seiskan suoran linjan. Tällä kertaa ratsastin, jolloin näin ponnistuspaikat, Lucky pysyi kuulolla, ja suora linja meni mukavasti.

Lopuksi saimme toivoa jonkin kohdan radasta uusiksi. Toivoin tietysti esteet 5–7. Ilmeisesti aikaisempi episodi huoletti sen verran, että viitoselle tuli vähän hassumpi hyppy. Onneksi suora linja meni asiallisemmin. Viitoselle tekemäni moka häiritsi ja pyysin opettajalta luvan saada tulla se uudelleen. Ensimmäisellä yrittämällä Lucky pääsi liian lähelle, jolloin puomi lähti mukaan. Toisella yrittämällä sain ratsastettua paremmin, jolloin viitonen ylittyi viimein asiallisesti. Onneksi rohkenin pyytää vielä tämän esteen uusintaan, sillä muuten olisin jäänyt harmittelemaan tuntia melkoisesti. Toki siinä nytkin olisi ollut vaikka millä mitalla parannettavaa, mutta enpähän antanut pienen kaulailuepisodin pilata keskittymistäni kokonaan, vaikka se vähän kummittelikin mielessä. Lucky teki tehtävät niin kuin sen pyysin, ja se paljasti hienosti perusvirheeni. Se kuitenkin pyrki myös parhaansa mukaan paikkaamaan niitä, mistä se ansaitsi suuret kiitokset. Hieno hevonen se on, minun pitäisi vain osata ratsastaa vähän tarkemmin ja täsmällisemmin. Tunnin mokat kaihersivat vielä mielessä, mutta päätin keskittyä siihen, että menimme kaikesta yli ja saimme loppujen lopuksi korjattua menoa parempaan suuntaan. Sitä ajatellen leirin viimeinen tunti oli jälleen opettavainen. Aina pitää yrittää!



Siinä oli sitten tämän kesän ratsastusleirin viimeinen tunti. Leiri oli taas käymisen arvoinen. Toki olisin halunnut hypätä enemmän, mutta sitä oli luonnollisesti vähemmän, kun kyseessä oli koulu- ja esteleiri. Hevoset olivat kukin toimivia ja opettavaisia, ei mitään hommaansa tympääntyneitä kehäraakkeja. Tykkäsin pääopettajien opetuksesta paljon, ja he osasivat kertoa ja selittää asioita selvästi. Tilat ja puitteet sekä ennen kaikkea seura olivat myös enemmän kuin kohdillaan. Enpä pistä pahakseni, vaikka löytäisin itseni ensi vuonnakin Ypäjältä hevosten parissa. Sitä odotellessa on onneksi aikaa ratsastaa ja toivottavasti kehittyäkin vaikka millä mitalla.

Videoista kiitos Jennille!