Leirin neljäs tunti oli koulua. Maastoon olisi myös päässyt, mutta päivän epävakaa keli ei houkutellut. Olin toivonut ratsukseni sellaista hevosta, jolla mahdollisesti voisi päästä maastoesteille. Liekö kohdalleni sattunut ratsu toiveeni mukainen, mutta sainpahan taas uuden ratsun testiin. Tällä kertaa vuorossa oli 1998 syntynyt kimo puoliveriruuna Lamaro, tuttujen kesken kauniisti Laama. Ruunasta ehdin udella sen verran, että se on hevosopiston A-hevonen, mikä ilmeisesti tarkoittaa sillä tehtävän näyttöjä. Tämän lisäksi se on hankittu estekäyttöön, ja sillä onkin aikanaan kisattu 130 senttiä. Säkäkorkeutta Laamalla oli arvioni mukaan noin 170 senttiä.
Alkukäynneissä Laama tuntui siltä, että saattaisi ottaa kierroksia. Päätin ennakoida kaiken varalta ja jätin kouluraipan kokonaan matkasta. Ratkaisu oli hyvä, sillä en olisi sitä tunnin aikana tarvinnutkaan. Tunnin aikana pyörittelimme melkoisesti voltteja sekä teimme niin käynnissä kuin ravissa avotaivutuksia. Alussa pyörittelimme voltteja pitkälle sivulle ravissa ja niiden välissä piti tehdä siirtymät käyntiin. Tässä tehtävässä aloin enteillä ongelmia, sillä Laama meni voltit kivasti, mutta ravissa tahtoi olla kiireinen eikä ottanut pidätteitä helpolla vastaan, kun halusin sen siirtyvän käyntiin. Muistuttelin itselleni kovasti, etten voi jäädä tekemään kaikkea ohjalla, mutta valitettavan paljon siihen tukeuduin. Lamaro vastasi siihen olemalla edestä aina melkoisen raskas, kun unohdin kaiken muun paitsi ohjan halaamisen.
Tunnin pääkuvio oli tehdä toiselle pitkälle sivulle kolme volttia, joiden välissä mentiin avotaivutusta. Toiselle pitkälle sivulle ratsastettiin alkuun ja loppuun voltti. Oikeassa kierroksessa avotaivutus tehtiin käynnissä, vasemmassa kierroksessa ravissa. Toisella pitkällä sivulla tehdyt voltit mentiin niin ravissa kuin laukassa. Yllätyin siitä, että avotaivutukset onnistuivat kohtuullisesti niin käynnissä kuin ravissa. En ole taas toviin niitä treenannutkaan. Molemmissa askellajeissa sain keskittyä siihen, etten vääntänyt kaulaa turhan mutkalle enkä poikittanut Laamaa liikaa. Kun sain avut kevyemmiksi ja etenkin vasemmassa kierroksessa peilin avuksi, näytti Laama kulkevan aika kivasti. Parannettavaa olisi ollut käynnissä tahdin säilyttämisessä. Ravissakin oli vähän samaa ongelmaa, mutta siinä sain tahdin säilymään paremmin. Laama tuntui tajuavan, mitä haluan ja tarjosi sitä minua ymmärtäessään mieluusti ilman, että pyrki katoamaan omille teilleen.
Ravi- ja laukkavolteilla puolestaan oli samat ongelmat: Laama pääsi välillä kipittämään, jolloin aloin säätää ohjalla liikaa, ja sitten Laama olikin taas edestä raskas eikä kuunnellut pidätteitä. Välillä tuskastuin pahasti, sillä tällaiset hevoset paljastavat armotta ohjissa roikkumiseni ja puutteellisen pohjeratsastukseni. Välillä onneksi sain petrattua, jolloin Laama esitti niin ravissa kuin laukassa hyviä hetkiä. Volteilla sain tosin taas kerrata ulkoapujen sekä sisäpohkeen käyttöä, mutta kun ne löytyivät, tuli etenkin laukassa aika kivoja, rentoja hetkiä. Laukassa tuntui olevan säätelyvaraa mukavasti.
Tunti olikin ohi taas kerran pikaisesti. Loppuraveissa Laamalla olin taas vähän kiire, mutta onnekseni välillä osasin ratsastaa. Koulutunti hurahti loppujen lopuksi ihan siedettävästi eivätkä kuvittelemani kauheudet onneksi ihan toteutuneet. Laama paljasti virheeni, mutta toimi heti kivasti, kun tajusin korjata omaa ratsastustani. Ihanan opettavaista, vaikka joskus pahimpina hetkinä kaipasin automaattia, joka olisi lukenut ajatukseni ja tehnyt kaiken tiptop. Sellaisia ei taida kovin montaa olla, joten ehkä pitää vain keskittyä opettelemaan tämän ratsastuksen saloja.
