Ensinnäkin tittirii! Tänään tuli kuluneeksi tasan kahdeksan vuotta siinä, kun aloitin ratsastuksen säännöllisesti. Vieläkin vuosimäärä tuntuu vähäiseltä, mutta onneksi jotain edistystä on tapahtunut niiden aikana. Jännä nähdä, olenko vielä toisen moisen jälkeen ratsailla ja jos olen, millä tavalla sitten ratsastan.
Vuosipäivälle sattui sopivasti se, että suuntasin Noran houkuttelemana testaamaan ensimmäistä kertaa Ankki Engmannin hevosia ja tuntia. Ankin opetuksessa olen ollut muutaman kerran aikaisemmin, ja pidän hänen jämäkästä, mutta kannustavasta opetustyylistään. Olimme varanneet estetunnin, ja suuntasin Kiimingin ratsastuskeskukselle hieman jännittäen. Ratsukseni olin toivonut tasaista ja varmaa menijää. Tallille päästyä selvisi, että menisin tunnin vuonna 1996 syntyneellä Occasion C:llä eli tutummin Oskulla. Ruunan nimi olikin tuttu, sillä siihen olen törmännyt useamman kerran alueen estekisoissa. Säkäkorkeutta ruunalla oli arviolta jotain 160–165 sentin tienoilta.
Ennen selkään nousemista kävelytin ratsua tovin, sillä sen satula oli vielä aiemmalla tunnilla. Satuloinnin jälkeen sain ohjeeksi alkaa ravata heti, jotta dieselmoottorilla varustettu ratsu pääsisi lämpenemään. Osku oli alussa vähän hitaanpuoleinen, mutta kaukana laiskasta. Perusravi löytyi kohtuullisesti ja säilyi, mikäli en itse nukahtanut selässä. Asetukset sen sijaan olivat hukassa. Osku pääsi rautakankeilemaan, kun en osannut notkistaa sitä. Omatoimisen raviverryttelyn jälkeen aloimme tulla kahta ravipuomisuoraa kahdeksikkomaisesti kiertäen. Opettaja muistutti, että oikea ravi oli löydettävä ajoissa ja sitten tahti oli säilytettävä puomien läpi. Osku oli aika näppärä tässä tehtävässä, ja kun sain sen sopivaan raviin, se säilytti sen puomien läpi kohtuullisesti. Välillä tosin huomasin varmistelevani liian viime tippaan saakka ja sitten hyytyväni puomien ajaksi. Miten hereillä pysyminen onkin niin vaikeaa?
Seuraavaksi verryttelimme laukassa tulemalla ympyrällä kavalettia molemmista suunnista. Opettaja neuvoi huolehtimaan siitä, että Oskun takapää olisi myös liikkeessä. Samalla hän kehotti ottamaan ohjat vähän lyhyemmäksi, säilyttämään kyynärkulman ja tuomaan liian leveälle valuneita käsiäni vähän lähemmäs toisiaan. Osku pysyi laukassa aika tasaisena, jolloin saimme lähes kaikki lähestymiset kivasti sopivalle etäisyydelle kavaletista. Pari kertaa taisimme rämpiä tai ampaista hieman kauempaa, kun en nähnyt ponnistuspaikkaa ja hyydyin vastoin kaikkia oppeja.
Tämän tehtävän jälkeen hyppäsimme ponnistuspuomeilla varustettua ristikkoa ja pystyä kahdeksikolla. Opettaja muistutti, että este tulee palkintona, kun askel osuu ponnistuspuomille oikein. Mikäli askel ei suju, ei este ylity sujuvasti. Esitimme pari rämpimistä tällekin, kunnes sain taas laukasta vähän otetta, ja ponnistuspaikat osuivat paremmin. Laukat vaihtuivat joko hypyssä tai pienehkön neuvottelun ja ylimääräisen ympyrän jälkeen lennosta. Opettaja kommentoi minun valuvan kierros kierrokselta enemmän kaulalle sen sijaan, että pysyisin suorempana. Perusvirheeni kukoisti siis jälleen.
Sitten vuorossa oli ponnistuspuomilla, ristikolla, pystyllä ja okserilla varustettu askeleen jumppasarja, jonka hyppäsimme pari kertaa vasemmassa laukassa. Ensimmäisellä kerralla mukauduin hyppyihin liikaa, tavoilleni uskollisena. Toiselle kierrokselle opettaja neuvoi vähän pidättämään Oskua ja olemaan menemättä itse liikaa mukaan. Lisäksi korjauksena tuli saada Osku jumppasarjalle suorempana, sillä aiemmalla kerralla se pääsi hieman valumaan oikealle. Uusintakierros paransi suoritusta kummasti. Odotin rauhassa, jolloin mukauduin hyppyihin sopivasti, ja esteet ylittyivät helposti. Sain myös pidettyä katseeni esteiden yli, mikä auttoi omalta osaltaan sopivan mukautumisen löytämisessä.
Lopuksi hyppäsimme vielä radan kertaalleen. Ensimmäisenä oli okseri oikeassa laukassa, siitä napattiin vasen laukka ja jatkettiin pystyn yli. Sen jälkeen tuli mökillä varustettu pysty, jonka jälkeen jatkettiin vielä aiemmalta tehtävältä tuttu jumppasarja vasemmassa laukassa. Ykköselle tuli vähän hassu hyppy, kun en nähnyt ponnistuspaikkaa ja vähän jäädyin. Osku oli kuitenkin menossa ja vaihtoi laukan hypyssä vasemmaksi. Kakkoselle sain kerättyä itseni, ja se ylittyi tasaisemmin. Laukkakin vaihtui taas jo hypyssä. Kolmosena ollut mökkieste jännitti minua, vaikka opettaja oli sanonut sen olevan peruskauraa Oskulle. Laskin ponnistuspaikkaa, mutta se osoittautuikin jäävän hieman liian kauas. Osku kuitenkin kuunteli ratkaisuni ja lähti kauempaa. Minä taas jäin matkasta, kun huomasin laskemisvirheeni. Kiitin heti hienoa ratsua, ja pääsimme jatkamaan vasemmassa laukassa jumppasarjalle. Osku pääsi vähän venymään sitä kohti, jolloin askel ei osunut parhaiten ponnistuspuomille. Olin kuitenkin menossa, vaikka vähän rämpien, jolloin Osku pelasti jumppasarjalla hienosti. Opettaja pisti meidät tulemaan vielä heti perään uudelleen kolmosen sekä nelosena olleet jumppasarjan. Tällä kertaa sain tsempattua niin, että molemmat tehtävät menivät hyvin. En ennakoinut, vaan maltoin odottaa, jolloin Osku sai tehdä työnsä hyvin.
Tunnin hyppelyt päättyivät siihen, ja palkkana oli hyvä mieli. Mitään maata mullistavaa ongelmaa ei tullut, vaan perusvirheeni pysyivät sinnikkäästi mukana. Osku oli minulle sopiva ratsu ainakin näillä korkeuksilla, sillä se lämpeni tehtäviin sopivasti, mutta ei innostunut liikaa. Opettaja huomasi jälleen kerran hyvin korjaustarpeeni, ja sainkin viilata niitä tämän tunnin aikana hyvin. Perustehtävien treenaus esteillä sopi enemmän kuin hyvin. Oli mukava huomata, että tunti uuden ratsun kanssa sujui mukavasti ja enempiä jännittämättä, vaikka osa esteitä nousikin 80 sentin tuntumaan.
