Perjantain neljän ratsukon pienryhmätunnilla pääsin jatkamaan hyppäämistä
Epperin kanssa, kuten olin
arvellutkin. Epper oli valmiiksi edeltävällä puomitunnilla ja oli päässyt siellä menemään oman mielensä mukaan, joten meillä oli aluksi melkoiset neuvottelut siitä, edetäänkö minun vai sen ajatusten mukaan. Alkuverryttelyssä tulimme kahden puomin suoraa linjaa siten, että ensimmäisen puomin jälkeen siirryttiin ravista käyntiin ja sen jälkeen nostettiin laukka, jossa ylitettiin toinen puomi. Epperhän ei enää muistanut, mikä laukka oli, joten opettaja pisti meidät tekemään laukannostoja käynnistä ja pysähdyksistä. Napakalla ratsastuksella Epper lopulta muisti osaavansa myös laukata, jolloin tehtävä alkoi sujua paremmin. Ennen tätä muistutusta Epper ei nostanut laukkaa oikein millään, vaan tarjosi laiskaa ravia. Onneksi pieni kurinpalautus tehosi, ja Epper alkoi toimia tuttuun tapaansa. Verryttelimme ravissa vielä tulemalla kahta puomia ympyrällä. Epper yritti hieman painaa sisäpuolelle, mutta kohottavilla pidätteillä ja sisäpohkeen muistutuksilla meno parani kummasti.
Ensimmäisenä hyppytehtävänä tulimme oikeassa laukassa alemman ratapiirroksen esteitä 1 ja 2 sekä vasemmassa laukassa esteitä 1 ja 4. Tavoitteena oli saada laukat vaihtumaan hypyssä. Epper kokeili taas nihkeillä, jolloin laukka ei pyörinyt koko aikaa riittävän hyvin. Niinpä yleensä ensimmäinen este ylittyi kohtuullisesti, mutta toiselle esteelle tulimme hieman hyytyneenä. Pohkeeni eivät olleet läpi, jolloin yrittäessäni johtaa selvästi päästin Epperin käännähtämään turhan tiukasti heti hypyn jälkeen. Opettaja neuvoi ajattelemaan reitin paremmaksi ja samoin ratsastamaan sen siten. Muutamia kertoja esitimme ihan hölmöjä töksähdyksiä ja naurettavan kaukaa hyppyyn lähtemisiä, jolloin sorruin vain hirnumaan selässä sen sijaan, että olisin tsempannut. Onneksi hiljalleen sain vaihdettua hihitykseni pienoiseen keskittymiseen, jolloin saimme tehtävälle paremmin pyörivän laukan. Sen sijaan hypyissä en laukkaa saanut vaihtumaan, mutta Epperin alkaessa herätä työskentelemään kunnolla alkoi se vaihtaa laukkoja aika kivasti toisen esteen jälkeen lennosta.
Seuraavaksi harjoittelimme vinoja hyppyjä piirroksen mukaisesti. Ennen ensimmäistä hyppyä pyöräytettiin pari pääty-ympyrää, joiden aikana haettiin sopiva laukka. Ympyrällä Epper laukkasikin todella mainiosti, mutta estettä lähestyttäessä meno aina sammui hieman. Mahdoinko jäädä itse puskemaan ja häseltämään liikaa taas kerran? Joka tapauksessa pääsimme hypyt aika hyvin vinottainkin eikä Epper epäröinyt niiden kohdalla. Laukat eivät vieläkään vaihtuneet hypyissä, mutta onneksi ensimmäisen esteen jälkeen kaarteen aikana oli hyvin aikaa vaihtaa lennosta samoin kuin toisen esteen jälkeen. Hetkittäin kuvittelin tulevani jopa liian vinosti, mutta siltikään Epper ei hätkähtänyt reittivalintaani, vaan ylitti esteen omaan tutun varmaan tyyliinsä. Oli mukava voida luottaa siihen, että ratsu hyppää sillä tiellä, minkä sille suunnittelin.
Lopuksi hyppäsimme vielä radan, jonka korkein este oli 70 senttiä. Se näytti taas muka isolta, sillä tunnin aiemmat hyppykorkeudet olivat miniristikosta noin 50 senttiin. Matkaan lähdettiin oikeassa laukassa hyppäämällä ykköspystyn yli. Siitä jatkettiin kakkospystylle, jolla piti vaihtaa laukka. Meillä se ei onnistunut vieläkään, mutta Epper oli hereillä ja vaihtoi laukan esteen jälkeen lennosta. Tie kolmoselle tuli ihmeen hyvin, kun en pilannut hommaa liian tiukalla kurvauksella. Laukka ei tosin vaihtunut vieläkään, mutta Epper vaihtoi itse laukan vasemmasta oikeaan. Neloseste näytti jännältä, sillä vaikka se oli vinossa, tuli sen yli hypätä suoraan. Epper ei onneksi hämääntynyt, vaan saimme suoran tien, ja uljas ratsuni hyppäsi esteen ongelmitta. Tunnin varmin poni eli Eetu puolestaan hämääntyi tästä hypystä sen verran, että stoppasi sille muutamia kertoja. Siksi sainkin olla hurjan ylpeä Epperistä, joka ihanan varmasti loikkasi tämänkin viritelmän yli. Vaikka laukat pitikin vaihtaa aina esteen jälkeen, oli minirata muutoin mielestäni ihan ok. Epper liikkui jo kohtuullisesti itse ja kääntyi siten kuin toivoin. Ilmeisesti me molemmat jaksoimme viimein alkaa keskittyä tehtäviin sen sijaan, että menimme ne vähän sinnepäin.
Tunnin päätteeksi opettaja tuumasi, että Epperhän oli ollut melkoinen laukanvaihtokone. Niin kuin se olikin. Tunnin alkupuolella ärsytyskäyräni oli melkoisen korkealla, kun Epper kyseenalaisti kaiken, mutta onneksi homma alkoi toimia kohtuullisen väännön jälkeen. Laukanvaihdot lennosta sujuivatkin ihmeen kivuttomasti tänään, ja Epper oli itsekin valmis niitä vaihtamaan ennen kuin ehdin aina ehdottaa. Hypyt olivat pääosin ihan ok, vaikka olisin sinä napakkuutta kaivannut lisää. Tietenkin olisi ollut kiva saada vaihdot suoraan jo hypyn aikana, mutta tulipahan nyt treenailtua melkein sileällä vaihtamista. Epper kyllä tarjosi pyörivää laukkaa paikoin aina hyvissä ajoin ennen ensimmäistäkään estettä, mutta jostain syystä en osannut sitä hyppyihin saakka säilyttää. Joka tapauksessa tunnin fiilikset jäivät loppujen lopuksi hyvin plussan puolelle, joten eipähän tarvinnut lähteä naama mutrulla kotiin, vaan sain kiittää Epperiä, joka lopulta teki työnsä.
