Easyn hoitaminen ja liikuttaminen jatkuivat myös keskiviikkona. Koska edellispäivänä olimme käyneet maastossa, tahdoin puuhailla tällä kertaa vähän koulua. Toiveena oli mennä hevosen ehdoilla, joten päädyin perusratsastukseen eli siirtymiin ja myötä- ja vasta-asetuksiin. Jäin kentälle, sillä siinä saattoi mennä ihan hyvin enkä jaksanut lähteä siirtymään maneesille.
Aloitin tekemällä myötä- ja vasta-asetuksia uralla. Käynnissä meno oli aluksi hankalahkoa, kun Easy tahtoi elää päällään turhan paljon ja samalla tarrautua aina välillä kuolaimeen kiinni. Päätin sitten yrittää pitää käteni sen verran elävänä, ettei Easylle jäänyt turhan liikkumatonta tuntumaa, johon tarrata kiinni. Muistin samalla olla kovettamatta kättäni ja kiinnitin erityisesti huomiota pehmeään sisäkäteen. Hetkittäin tämä auttoikin, ja Easy rauhoittui ja vähän antoi niskastaan myöten asetuksissa molempiin suuntiin. Asetuksen saaminen vasemmalle oli tuttuun tapaan minulle vaikeampi, jolloin Easykin oli sille puolen hieman haastavampi. Sisäpohkeeni ei yllättäen ollut hereillä, joten nypläsin liikaa sisäohjalla. Ravissakin saimme ihan mukavia hetkiä, ja itse asiassa Easy tuntui menevän rennommin siinä kuin käynnissä.
Seuraavaksi siirryin käynti-pysähdys-käynti- sekä käynti-ravi-käyntisiirtymiä. Easy oli aika näppärä siirtymään aina alaspäin, välillä jopa hieman turhankin töksähtävästi. Se taisi kieliä puutteellisesta valmistelusta, jolloin pyyntö siirtymisestä tuli ratsulle hieman puskasta. Käynnissä Easy oli hieman levoton päänsä kanssa ja sukelteli välillä alas tai puri kuolaimeen. Noina hetkinä koetin ratsastaa pohkeilla eteen, jotta sille ei olisi jäänyt ylimääräistä aikaa tuollaiseen. Hetkittäin tämä auttoi, mutta ei tuonut hevosta niin keskittyneeksi kuin olisin toivonut. En sitten keksinyt kummempaa tapaa vaikuttaa, joten pyrin vain pitämään Easyn sopivasti liikkeessä. Ravissa se tasoittuikin hetkittäin todella mukavasti ja meni jopa pätkiä rennommin. Saatoin välillä saada Easyä jopa pyöristymään, kun valmistauduin siirtymiseen ravista käyntiin, mutta itse siirtymisessä Easy pääsi aina nousemaan päänsä kanssa. Siirtymiset takaisin raviin eivät olleet nähneetkään pyöreyttä, sillä jostain syystä Easy jännittyi noston aikana. Ehkä jäin puristamaan jostain kohden tai jäykistyin, jolloin hevonen peilasi käyttäytymistäni.
Laukkaa otin kevyesti vain muutaman kierroksen molempiin suuntiin. Siinä Easy puolestaan sukelsi käsittääkseni melkoisesti kuolaimen alle ja pysyi siellä pitkään. Aloin jo epäillä mahdollisia riemupukkeja, joten kohottavilla pidätteillä pyrin saamaan Easyn pään varmuuden vuoksi ylemmäs. Vauhtia sillä ainakin riitti, joten välillä sain pyöräyttää pienemmän ympyrän kontrolloidakseni menoa. Ei se onneksi ihan vauhdinkiilto silmissä kaahannut, mutta kuitenkin enemmän oman kuin minun mieleni mukaan. Laukan jälkeen loppuraveissa jarrut tahtoivatkin välillä olla hukassa, ja Easy vain tarpoi vauhdikkaasti menemään. Sainpahan taas treenailla kunnolla puolipidätteiden tekoa ja avustaa pienemmillä ympyröillä, kunnes Easy muisti taas kykenevänsä rauhallisempaankin raviin.
Tällä kertaa jäi olo, että ymmärsin Easyn päälle piirun verran tavallista enemmän. Tai ehkä satuin kerrankin ratsastamaan sitä niin, että se ymmärsi minun pyyntöjäni. Toki mukaan mahtui tuttuja levottomia hetkiä ja etenkin kuolaimeen puremista, mutta sitten vastapainoksi oli rentoja hetkiä, jolloin Easy hakeutui pyöreämmäksi eikä kiirehtinyt. En taida pystyä vielä riittävän herkkään ja eleettömän ratsastukseen, johon Easykin voisi rauhoittua, vaan olen liian hätäinen tai jäykkä. Easyllä oli kyllä paikoin mukavasti keskittymiskykyä, jolloin se toimikin paremmin. Ehkä se halusi parin maastopäivän jälkeen vähän pähkinöitä purtavaksi ja oli siksi hetkittäin tyytyväinen, kun sai tehtäviä työstettäväksi.
