Perjantain pienryhmätunnille opettaja oli pistänyt minulle Manun. En osannut olla kovin iloinen siitä, sillä tähän mennessä en juuri ole osannut koulutunnilla sitä hevosta ratsastaa. Lähinnä olen saanut sen kipittämään ja olemaan hyvin raskas edestä. Niinpä nousin satulaan valmiiksi maani myyneenä ja valmistauduin ottamaan tulevan vastaan. Koulutunnin aiheena olivat takaosan väistättämiset sisemmäs sekä lisäykset. Ratsukoita oli neljä.
Ensin teimme takaosan väistätyksiä sisemmäs pääty-ympyröillä käynnissä. Manu oli ollut edellistunnilla, joten sen olisi luullut olevan virittynyt hommaan, mutta ei. Käynnissä Manu mateli melkoisesti enkä saanut sitä reipastumaan. Lopulta takaosan väistätystä yrittäessäni Manu yksinkertaisesti alkoi pysähdellä. Hellitin ohjista ja pyysin pohkeella eteenpäin, mutta kummempaa reaktiota ei tullut. Niinpä opettaja toi lyhyen raipan, jonka näkeminen riitti muistuttamaan Manua liikkumisesta. Sen jälkeen opettaja neuvoi pidättämään ulko-ohjalla etuosaa, jotta takajalat ehtivät astua ristiin. Nyt takaosan väistättäminen alkoikin onnistua, kun sain etuosaa pidätettyä hieman ja pohkeeni läpi. Onnistuneissa väistöissä Manu antoi hyvin edestä periksi, jolloin se keveni ja oli helpompi ratsastaa. Tärkeintä oli tosiaan muistaa ottaa etuosa kunnolla haltuun ennen kuin edes kuvitteli takaosan väistätystä.
Seuraava tehtävä oli pyöräyttää ravissa pääty-ympyrä tai pari, jatkaa siitä pitkää sivua myöten suoraan, kunnes käännyttiin keskihalkaisijalle etuosakäännösmäisesti takaosaa väistättäen. Tämän jälkeen jatkettiin kentän poikki ja vaihdettiin suuntaa jälleen etuosakäännösmäisesti. Sen jälkeen hevonen suoristettiin pitkälle sivulle ja tehtiin ravilisäys, kunnes oli taas pääty-ympyrän vuoro ja sitä myöten koko tehtävän. Manua sai aluksi jarrutella etuosakäännösmäisiin kulmiin, jotta se alkoi malttaa odottaa. Takaosan väistättäminen vasemmalle tuntui helpommalta, kun silloin sain Manun ulkopuolen pidettyä paremmin hallinnassa. Oikealle väistättämisessä en taas saanut ulkopuolta kontrolliin, jolloin Manu pääsi vähän valumaan sieltä karkuun. Alkuun en tohtinut pyytää ravilisäystä kovin suuresti, sillä pelkäsin Manulla naksahtavan kipitysvaihde jumiin. Olin kuitenkin ihanasti väärässä, sillä kun annoin Manun toisen etuosakäännösmäisen kulman jälkeen venyttää ravia, se eteni sangen rennosti ja maltillisesti. Sen seurauksena uskalsin myös vaikuttaa, jolloin saimme aika kivojakin ravilisäyksiä. Manu myös pysyi kuulolla, ja sain sen aina hallintaan ilman merkkiäkään kaahausvimmasta.
Laukkatehtävänä oli puolestaan aloittaa pääty-ympyrällä hakien ensin hyvä rytmi laukkaan. Sen jälkeen sai jatkaa pitkälle sivulle, jonka alusta hevosia väistätettiin muutama metri sisemmäs, jonka jälkeen sai vähän lisätä laukkaa. Sitten lyhyen sivun tullessa vastaan palattiin takaisin normaaliin laukkaan ja valmisteltiin sama kuvio toiselle pitkälle sivulle pääty-ympyröiden avulla. Muistin tällä kertaa valmistella laukannostot huolella, sillä monina muina kertoina Manu ei ole ensin ymmärtänyt pyyntöäni ja on sitten tarjonnut kiitoravia. Nyt sain oltua itse rauhallinen, jolloin laukkakin nousi hyvin. Aluksi oikea laukka oli sangen kolmitahtista, mutta toistojen kertyessä se alkoi muuttua kolmitahtiseksi. Väistöt vasemmalle sujuivat todella kivasti, ja niiden aikana jopa tunsin väistöaskeleet. Manu lähti ihan ihmeen helposti niihin, ja opettajaltakin tuli kehuja menosta. Oikealle Manu ei väistänyt niin selvästi, mutta aina pääsimme kuitenkin irti urasta. Laukan lisäämisessä tarvitsi oikeastaan ajatella vain rentoa istuntaa sekä antaa Manulle lupa lähteä pidentämään askelta. Hetkittäin sitä sai tosin vielä pohkeella pyytää eteen, mutta muutoin pidempi laukka-askel lähti muitta mutkitta. Olin aika fiiliksissäni, ja sitä kohotti entisestään se, että Manu palasi hieman reippaamman laukan jälkeen vaivatta normaaliin laukkaan. Kivaa oli myös se, kuinka rauhassa maltoin istua enkä alkanut ennakoida mahdollista jarruttamista, vaan annoin Manun tehdä osuutensa. Ihanan helppoa kerrankin!
Loppuraveissa opettaja pisti kaikki ratsukot tulemaan vielä parit lisäykset lävistäjille. Nyt ravilisäykset eivät lähteneet enää niin hyvin kuin aiemman tehtävän parissa, mutta sentään kolmas yritys oli kahta aiempaa parempi. Vaikka viimeinen tehtävä ei mennytkään ihan nappiin, ei se enää onneksi pystynyt pilaamaan hyvää mieltäni, joka tunnin aikana oli kivunnut korkealle. Odotukseni tunnin suhteen olivat hyvin matalalla eli kerrankin sain yllättyä iloisesti, kun osasin sitä vähiten odottaa. Opettajakin tuumasi, että meno oli ollut paikoin aika hyvää enkä voinut väittää vastaan. Tällä kertaa en tainnut jäädä nypläämään niin paljon ohjilla, jolloin Manu ei alkanut painaa vastaan. Sitten jostain ihmeestä menoomme löytyi aikamoinen rauhallisuus, jolloin jarrutkaan eivät juuri hävinneet. Tämä taisi olla paras tai ainakin helpoin kerta Manulla kouluväännön parissa ja jos jatkossakin olisi vähintään tällaista, voisin kuvitella meneväni Manulla useamminkin.
