Aikaa ajatella

Ihmeiden aika ei ole ohi! Viime viikon ratsastuskerrat pitäytyivät vakiomäärässä eli neljässä tunnissa. Hyvä minä, kyllä minusta vielä jonkinlainen kohtuuratsastaja saadaan. Tämän "järkevöitymisen" takia maanantaina olikin jo normaalia kovempi hinku satulaan, ja onneksi Tallinmäen tunti tarjosi sen mahdollisuuden. Ratsuksi sain Uunon, johon oli hurjan tyytyväinen, kun kuulin vuorossa olevan hyppelemistä. Ratsukoita oli kolme, kuten yleensä aina, ja kelinä selkeä, noin -4 astetta.

Alkuverryttelyn ohessa tulimme pari kertaa ravissa maapuomit (ratapiirroksen numerot 5a ja 5b) vasemmasta kierroksesta. Uuno ravasi tasaisesta muutoin, mutta pääsi aavistuksen verran hidastamaan askelta molemmille puomeille. Arvelen heittäytyneeni niiden kohdalla passiiviseksi luullen muka antavani hevoselle työrauhan. Noilla kahdella on kuitenkin melkoinen ero. Muutoin verryttelimme itsenäisesti kaikissa askellajeissa. Uunolla on taipumuksena pyrkiä painamaan oikealle, mihin aloin kiinnittää heti tunnin alusta huomiota. Tällä kertaa painaminen tuntui aavistuksen aiempia kertoja maltillisemmalta, joten suhtauduin tuleviin oikealle tehtäviin kaarteisiin hitusen luottavaisemmin mielin. Laukassa tulimme myös pari verryttelyhyppyä ponnistuspuomilla varustetulle ristikolle (numero 1) molemmista suunnista. Vasemmasta kierroksesta Uuno hyppäsi ristikon muitta mutkitta. Oikeassa kierroksessa esitimmekin sitten kaksi ravinsekaista ylitystä, kunnes opettajan neuvot menivät kallooni, ja ymmärsin tukea Uunoa kunnolla hyppyyn asti. Opettaja kertoi Uunon oikean laukan olevan hieman huonompi, jolloin siihen saattaa iskeä pieni epävarmuus. Mutta kun kuski kertoo Uunolle, että kyllä tehtävästä laukassa selvitään, ei meno ole vaikeaa.

Seuraavaksi hyppäsimme esteet 1 ja 2 vasemmasta laukasta aloittaen pari kertaa. Ykkönen ylittyi molemmilla kerroilla hyvin, mutta toisena ollut ruotsalainen okseri ylittyi ensimmäisellä kerralla vähän turhan rykäisten. Aloin laskea laukkoja muka oikeasta kohdasta, mutta sitten huomasinkin, ettei askel ihan sovi. Sitten jäin arpomaan ratkaisua liian pitkäksi aikaa, jolloin Uuno tempaisi itsensä vähän kauempaa hyppyyn. Yli pääsimme siis, ja vasen laukka vaihtui toivotusti oikeaksi, mutta ylitys ei ollut kauhean nätti. Onneksi toisella yrittämällä pääsimme kakkosesteenkin yli ihan asiallisesti. Tämän jälkeen edelliseen tehtävään lisättiin vielä kaksi estettä eli seuraavaksi ratsastettiin neljän esteen minirata esteillä 1-4. Nyt ykkös- ja kakkoseste ylittyivät ihan hyvin, joskin kakkosen jälkeen sain vaihtaa laukan ravin kautta. Uuno oli kuitenkin hyvin kuulolla, jolloin vaihto näin ei ollut ongelma. Kolmosokserille tuli kuitenkin taas pieni epävarmuuden hetki, jolloin annoin Uunon valua lähestymisessä vasempaan reunaan. Niinpä keilasin esteen hienosti kumoon omalla jalallani. Uuno ei onneksi metakkaa säikähtänyt, vaan pääsimme jatkamaan vielä nelosesteen. Senkin tosin vasenta reunaa hipoen. Opettaja pistikin meidät hyppäämään kaarevan linjan esteet 3 ja 4 heti uudelleen. Toisella yrittämällä reitti parani hieman, mutta vietti edelleen vähän vasemmalle. Emme kuitenkaan keilanneet mitään, joten olihan sekin edistystä.

Ennen toista rataa tulimme vielä yhden laukka-askeleen kavalettisarjan (5 a ja 5b) kertaalleen vasemmassa laukassa. Uuno eteni hyvin, ja pääsin laskemaan kolme viimeistä askelta ennen hyppyä, jolloin sarja meni vaivatta yhdellä laukalla, ja Uuno vielä vaihtoi vasemman laukan toisella kavaletilla oikeaksi. Tämän jälkeen sarja lisättiin aiemmin hypättyyn rataan eli nyt tultiin kokonaisuudessaan koko rata kertaalleen esteillä 1-5. Ykkösen ja kakkosen kanssa ei ollut ongelmaa, vaikka kakkosen jälkeen laukka piti vaihtaa ravin kautta vasemmasta oikeaan. Olimme Uunon kanssa molemmat viimein heränneet, jolloin kolmosen ja nelosen kaarre meni viimein järkevästi. Uuno alkoi jopa sopivasti innostua hommasta unohtamatta silti kuunnella minua. Niinpä viitossarjalle pääsimme hyvällä tiellä. Huomasin ajoissa askeleen epäsopivuuden, jolloin rohkenin pyytää Uunoa lähtemään hieman kaeumpaa, jotta töksähtävältä hypyltä vältyttäisiin. Uuno uskoi ratkaisuani ja ponnisti matkaan aavistuksen kauempaa. Sarjan väliin meni silti helposti vain se yksi askel, jolloin pääsimme b-osan sujuvasti, ja laukkakin vaihtui siinä vasemmasta oikeaksi. Kuten opettajakin tuumasi, oli rata mukavan hallittu. Tokihan siinä olisi ollut viilattavaa, mutta koska mukaan ei mahtunut suuria pulmia, olin itsekin sangen tyytyväinen.

Uunon kanssa on kyllä näemmä lähes aina ilo hypätä. Jostain syystä sen kanssa ehdin ajatella radankin aikana enkä vain kohella sitä läpi. Uuno ilmeisesti etenee sen verran tasaisesti, että pystyn keskittymään muuhunkin samalla. En oikein tiedä, mikä on se lopullinen syy, miksi Uunon kanssa hyppäämisessä on sitä jotain rauhallisuutta, mutta onneksi on. Tällä kertaa oikealle puskemista ei esiintynyt kovinkaan, sillä ei onneksi edes ollut kummempia kaarteita siihen suuntaan. Se varmasti auttoi pitämään homman osaltaan kohtuullisesti hanskassa. Loppuravit ja -käynnit kävimme peltolenkin kautta, jolloin loppuun pääsi ratsutkin rentoutumaan kunnolla. Olipa tosiaan todella mukava kerta, lisää tällaista!