Aavistelin maanantain ratsastustunnin aiheen oikein eli luvassa oli kouluvääntöä. Sen sijaan ratsuveikkaukseni meni pieleen, sillä olin ajatellut saavani Uunon. Opettaja oli kuitenkin pistänyt minulle Jetin, mikä toisaalta oli yhtä hyvä valinta. Niiden molempien kanssa minulla kun on usein suuria vaikeuksia saada jompikumpi pohje läpi. Jetin kanssa yleensä vasen pohkeeni on yhtä tyhjän kanssa. Tunnin päätreeniaiheena oli nelikaarisen kiemurauran ratsastaminen.
Alkuverryttelyssä tulimme käynnissä ja ravissa pitkien sivujen alusta yhden portaan verran pohkeenväistöä, jonka jälkeen jatkettiin suoraan. Käynnissä saimme tehtävän tehtyä ihan kohtuullisesti. Sain olla tosin tarkkana siinä, etten pyytänyt väistöä liian voimakkaasti, sillä muutoin Jetti ei meinannut enää suoristua kovin helpolla. Kevyillä avuilla tehtynä väistöt menivätkin kivasti, ja suoristuminenkin onnistui helpommin. Ravissa meno tökkäsi pahasti vasemmassa kierroksessa. Jetti vain valui vasemmalle kerta toisen jälkeen, vaikka miten koetin sitä saada hallintaan. Opettaja neuvoi varomaan sisäohjaan kiinni jäämistä ja keskittymään käyttämään vasenta pohjetta samoin kuin ulko-ohjaa. Emme edes alkaneet yrittää väistöjä ennen kuin olin ravannut hyvän tovin vain uraa myöten neuvotellen Jetin kanssa siitä, miten pitää kulkea. Riittävän napakalla ratsastamisella aloin saada Jettiä uskomaan, etten viitsi olla sen vietävänä koko tuntia, jolloin meno alkoi muuttua kummasti. Niinpä lopulta sain tehtyä väistöportaat molemmissa kierroksissa siten, ettei Jetti enää valunut minne sattuu, vaan kuunteli ja toteutti pyyntöni. Alussa kyllä iski melkoinen epätoivo, mutta onneksi homma kääntyi kuitenkin lopulta kohtuullisesti oikeinpäin.
Verryttelyn jälkeen siirryimme nelikaarisen kiemurauran pariin ensin kertaalleen käynnissä ja sitten jo harjoitusravissa. Tarkoituksena oli saada hevoset niin asettumaan kuin suoristumaan oikeissa kohdissa. Käynnissä Jetti aluksi hiippaili hieman, jolloin sillä oli aikaa kiemurrella omiaan. Ravissa sen sijaan homma alkoi toimia ihmeen kivasti. Istuntani pysyi kumman hyvin paketissa, kun Jetti ravasi mukavan rennosti, ja kiemurat sujuivat aika helposti. Opettaja muistutti varomaan liiallista asettamista vasemmalle, jottei Jetti pääsisi pullahtamaan ja kehotti puolestaan syventämään asetusta oikealle. Jetti oli hyvin kuulolla, jolloin suoristukset onnistuivat helposti, ja saatoin hetkittäin jopa fiilistellä sujuvaa menoa. Kerrankin sain pidettyä Jettiin sellaisen tuntuman, että tunsin ohjien päässä olevan hevosen, mutta en väkertänyt sitä jännittyneeksi ylimääräisillä ohjasotteilla. Jetti tuntui arvostavan tätä sen rennosta ravista ja liikkumisesta päättelemällä. Oli muutenkin ihana huomata, kuinka kiemurat vasemmalle eivät tuottaneet enää yhtään niin suurta vaivaa kuin tunnin alkuverryttelyssä. Toki niissä sai edelleen olla tarkka, mutta nyt pyynnöt menivät selvästi perille.
Seuraavaksi tulimme kiemurauraa aina kahden kiemuran verran laukassa. Aloitimme ensimmäisen kiemuran laukassa, siirryimme suoristushetkellä raviin, jatkoimme toisen kiemuran ravissa ja taas suoristushetkessä tehtiin uusi laukannosto ja taas jatkettiin samaan tapaan raviin. Jetti keksi olla ymmärtämättä minua enkä saanut laukkaa nousemaan. Opettaja pisti meidät laukkaamaan koko kentän ympäri, jolloin Jetti heräsi siihenkin askellajiin. Suoristushetkissä siirtymiset raviin samoin kuin laukkaan olivat kaikkea muuta paitsi suoria. Oma keskittymiseni meni hevosen jarruttamiseen tai askellajin nostamiseen, jolloin unohdin pitää hevosen suorana. Niinpä Jetti pääsi pullahtelemaan oman mielensä mukaan ennen kuin aloin nopeammin hakea sitä hallintaani. Onneksi laukatkin alkoivat nousta lopulta paremmin, jolloin niiden värkkäämiseen ei mennyt niin kauaa. En kuitenkaan voinut olla kovin tyytyväinen kiemurauriin, sillä ne tahtoivat olla melkoisen muotopuolia. Kummaa, miten onkin niin hankalaa sekä ohjata että vaihtaa askellajia yhtä aikaa.
Lopuksi saimme tulla tehtävän kokonaan laukassa tehden vaihdot aina lennosta. Jettihän vaihtaa todella helposti, mutta onnistuin silti kehittämään vaikeuksia tehtävään. Keskeisin ongelma oli kiemurauran tie, joka oli hetkittäin kaukana nelikaarisesta kiemuraurasta. Jostain syystä kykyni ohjata hevosta katosi aina, kun aloin miettiä vaihtoa. Opettaja muistutti tekemään vaihdot vähän puolihuolimattomasti, sillä Jetti kyllä vaihtoi helposti. Näin minun ei olisi tarvinnut keskittyä itse vaihtoon, vaan olisin voinut pitää reitin hallinnassani. Jäin silti näpertelemään vaihtojen kanssa liikaa, jolloin Jetti pääsi luonnollisesti oikomaan, kun en sille muutakaan kertonut. Innostun näemmä vieläkin näistä hurjan maagisista laukanvaihdoista niin paljon, etten muuta pysty samalla kertaa ajattelemaan. Se kyllä näkyi tässä tehtävässä ilmiselvästi. Lopulta sain vähän kasattua itseäni ja tartuttua opettajan neuvoon sopivasta puolihuolimattomuudesta. Sen ansiosta maltoin keskittyä vähän paremmin itse kiemurauran ratsastamiseen, sillä Jetti kyllä vaihtoi, kun sille antoi pienenkin merkin. Tätä tehtävää olisin kyllä voinut hinkata vielä enemmänkin, mutta tällä kertaa aika ehti loppua kesken. Tehtävä olisi varmasti mennyt vähän paremmin, jos olisin saanut alun perinkin pohkeet ratsastettua paremmin läpi enkä olisi jäänyt niin riippuvaiseksi ohjasta.
Loppuraveissa tehtävänä oli venyttää tuttuun tapaan eteen ja alas. Jetti yritti hieman taas puskea vasemmassa kierroksessa, mutta lopetti aika hyvin, kun muistutin olevani vielä kyydissä. Muutoin Jetti venytti mukavasti ohjan perässä ja pienen intoilun jälkeen tasoittui taas rennompaan raviin. Ihmeen kiva koulutunti, vaikka viime aikoina olen hyljeksinyt kovin ajatusta kouluväännöstä. Olen taas hurahtanut puomi-, kavaletti- ja estetunteihin, jolloin kouluvääntö tuntuu lähinnä vain pakkopullalta. Onneksi väliin mahtuu tällaisia kivoja hetkiä, vaikka ne eivät joka minuutti tunnin aikana siltä tuntuisikaan.
