Keskiviikon vakiotunnillanikin ratsastettiin kentällä, sillä maneesin katon lumia ei oltu vielä ehditty pudottaa kokonaan. Niinpä lukujärjestyksessä ollut estetunti jäi väliin, mutta onneksi opettajalle sopi siirtää se ensi kertaan. Ratsukseni sain uudelleen Manun, mitä vähän harmittelin aluksi. Toisaalta opettaja teki fiksun ratkaisun, sillä pääsinpähän pikaisesti yrittämään parantaa ratsastustani sen kanssa. Tunnin treeniaiheina olivat myötäasettaminen niin pitkillä sivuilla kuin pääty-ympyröillä sekä takaosakäännökset kulmissa. Kentän kehnon pohjan takia teimme tehtävät jälleen vain käynnissä ja ravissa. Oma tavoitteeni tunnille oli olla menemättä Manun mukana etupainoiseksi ja saada ratsastettua sitä edestä vähän kevyemmäksi.
Käynnissä tehdyt myötäasetukset sujuivat yllättäen vasemmassa kierroksessa paremmin. Silloin sain hetkittäin Manun ulkopuolen hallintaan ja sitä myöten sen suoristumaan, jolloin Manu antoi asetuksellekin paremmin periksi ja pyöristyi. Hankaluutena oli kuitenkin se, ettei Manu ollut kovin aktiivinen käynnissä. Yritin kyllä komentaa sitä liikkumaan, mutta se viisveisasi pohkeistani. Raippaa ei ollut mukana, vaikka tämän perusteella olisi ollut hyvä olla lyhyt piiska mukana ihan vain muodon vuoksi. Manuhan pelkää ainakin pidempiä raippoja, joten sillä käytetään mahdollisimman lyhyttä piiskaa ja usein sen aktivoimiseen riittää se, että raippa on pelkästään mukana. Oikeassa kierroksessa jäin nyhtämään liikaa pelkästään sisäohjalla, jolloin Manu pääsi kiemurtelemaan enkä saanut sitä molempien ohjien tuntumalle. Niinpä siihen suuntaan emme kovin montaa hyvää hetkeä saaneet.
Ravissa ongelmat pysyivät samoina, joskin uutena tuli se, että Manu yritti kipittää liian reippaasti. Opettaja neuvoi hakemaan raviin rauhallisuutta omalla istunnalla eli lantiota alle, lonkankoukistajat auki, takareidet käyttöön ja polvilla puristamisen varomista. Ympyröillä ehdin korjata asentoani ja hetkittäin tunsinkin loksahtaneeni oikeinpäin. Manu peilasi onnistumiseni heti ja rauhoittui paljon parempaan raviin. En tosin saanut pidettyä omaa asentoani pitkään, jolloin lössähdin, ja Manu lähti taas kiihdyttämään. Oli kuitenkin antoisaa huomata, kuinka Manu reagoi parempaan suuntaan menneeseen istuntaani välittömästi. Opettaja hoksauttikin miettimään noina hetkinä, miltä oikea asento ja sen vaikutus hevoseen tuntuvat. Tämän avulla jatkossa voisi varmaankin hakea parempaa menoa uudelleen.
Kulmiin tehdyt takaosakäännökset sujuivat vähän niin ja näin. Aluksi en tajunnut hidastaa Manua riittävästi käännöksen ajaksi, jolloin se taisi päästä vain tepastelemaan kulman läpi. Opettaja muistuttikin hakemaan riittävän hidas käynti, jotta Manu ehtisi tehdä rauhassa takaosakäännöksen. Reilulla hidastamisella taisimme saada muutamia ainakin hyvin läheisesti takaosakäännöksiä muistuttaneita kulmia. Ongelmana niiden jälkeen oli tosin se, että jäin kääntämään liian pitkäksi aikaa, jolloin käännöksen jälkeen Manu ehti aina painua vielä hetken aikaa sisemmäs ennen kuin jatkoi kulkemista suoraan. Ravissa takaosakäännöksiä ei tarvinnut tehdä niin selvästi, vaan ajatus niistä riitti. Meidän menossamme ei tosin näkynyt juuri ajatustakaan niistä. Päästin Manun taas kipittämään ravissa, jolloin pidätteet kulmissa eivät menneet läpi. Keskityin sitten pyörittelemään aina pääty-ympyrän tai pari ennen kuin yritinkään ratsastaa kulmaa. Ympyrän aikana sain Manua aina rauhoittumaan sen verran, että ainakin yksi kulma meni siedettävämmin. Hetkittäin tuntui, että Manu olisi kääntynyt paremmin kulmissa, mutta sitten taas oli kertoja, kun vain pyyhälsimme kulman läpi.
Loppuraveissa sisuunnun sen verran, että sain pidätteet viimein menemään paremmin läpi. Sen seurauksena saimme Manun kanssa pyöreämpiä ja rauhallisempia hetkiä ilman, että kumpikaan meistä yritti vyöryä etupainoiseksi. Kauanhan siihen meni, mutta onneksi sentään tuossa vaiheessa onnistui. Opettajalle tuumasinkin, että tällä kertaa meno parani hieman siinä, etten antanut Manun olla niin pahasti etupainoinen enkä itsekään ihan koko aikaa könöttänyt etukumarassa. Opettaja kommentoi, että ympyröillä saimme aina välillä palasia kohdalleen. Niiden aikana oli itsellä jotenkin helpompi keskittyä ja saada vaikutettua hevoseen. Ehkäpä juuri siksi, että suorilla Manu pyrki kipittämään ja ympyröillä puolestaan malttoi rauhoittua paremmin. Tunnin jälkeen ei harmittanut, sillä meno oli ainakin aavistuksen parempaa, vaikka ei ollutkaan vielä kovin hyvää. Sekin on kuitenkin parempi kuin ei muutosta ollenkaan.
