Tallinmäen viikon toinen tuntini oli arvailuni mukaisesti koulua ja ratsukseni sain Jetin. Ratsukoita oli yhteensä kolme, ja ihme kyllä tunnin aikana -16 asteesta peräti -22 asteeseen kiristynyt pakkanen ei onnistunut palelluttamaan. Olin tosin osannut varautua keliin, ja vasta loppukäynneissä etureisiä meinasi vähän viluttaa. Tunnin treeniaiheena oli pohkeenväistö kaikissa askellajeissa sekä lävistäjien ratsastaminen väistöjä apuna käyttäen.
Ensimmäiseksi teimme käynnissä ja ravissa väistöjä uralta sisemmäs ja takaisin uralle. Jetti väisti mukavan helposti etenkin oikealle. Vasemmalle väistättäessä sain huolehtia siitä, ettei Jetti pullauttanut lapaansa ulos ja mennyt kaula mutkalla oikealle vain suoraan. Vasemmalla pohkeella vartioiminen ja tarvittavien pidätteiden ottaminen vasemmalla ohjalla auttoivat tähän, jolloin sain Jettiä väistämään paremmin suorana eikä se niin pyrkinyt pullahtamaan. Ravissa väistöt sujuivat käynnin tapaan aika helposti, ja hiljalleen opettaja kehotti hakemaan Jetin raviin vähän enemmän aktiivisuutta. Alkutunnista Jetti saa rauhassa lämmetä vähän hitaammassa tahdissa ennen kuin siltä aletaan vaatia enempää. Näin se ei jännity turhaan, vaan pysyy rennompana. Mikäli siis ratsastaja osaa olla puskematta ja puhkumatta turhaan. Minultahan se ei aina tahdo luonnistua, ja niin Jetti pääsi nytkin enemmän päättämään vauhdista kuin minä.
Laukassa teimme väistöjä vain uralta keskemmäs ja loppumatkan menimme mahdollisimman suoraan. Jetti väisti edelleen aika helposti eikä suoruuden kanssa ollut isompia ongelmia. Hieman ura houkutteli Jettiä, mutta pienillä korjauksilla se pysyi haluamallani tiellä paremmin. Opettajalta tuli kommenttia hieman kovasta kädestäni ja liian liikkuvista jaloistani. Ohjastuntuman pitäisi olla tasainen, mutta joustava ja jalkojen taas pysyä paremmin tuntumalla eikä puristella ja heilua miten sattuu. Ohjastuntuman kanssa oli vähän vaikeuksia, sillä vaikka yritin hahmottaa kevyen, mutta vakaan otteen, olivat käteni silti hitaat ja raskaat. Jalkani puolestaan hilluivat turhaan aina, kun sorruin pusertamaan Jettiä liikkeelle tai jos se ei reagoinut mielestäni riittävän nopeasti pyyntööni. Turhan jalkaleikin sijaan olisin voinut käyttää raippaa apuna, jolloin en turruttaisi hevosta kokonaan pohkeelle.
Seuraavaksi siirryimme ratsastamaan lävistäjiä molempiin suuntiin. Tarkoituksena oli käyttää kääntökohdissa väistöjä apuna, jotta hevonen kääntyy kunnolla ja pysyy suorana. Eli esimerkiksi vasemmassa kierroksessa pitkän sivun alusta lävistäjälle lähdettäessä väistätettiin hieman hevosta vasemmalle, sitten mentiin lävistäjää suoraan ja toiselle pitkälle sivulle palaamisen yhteydessä väistätettiin jälleen vasemmalle. Käynnissä ja ravissa kuvio alkoi muutaman testikierroksen jälkeen toimia aika kivasti. Vasemmassa kierroksessa sain tosin välillä tehdä töitä ravissa sen eteen, että Jetti myös suoristui lävistäjällä eikä jäänyt päällään kenottamaan oikealle ja vasemmalla lavalla puskemaan vasemmalle. Oikeassa kierroksessa meno olikin paljon helpompaa, ja ravissa Jetti hetkittäin rentoutui mukavasti, jolloin harjoitusravissa istuminen oli ihanan helppoa. Pyrin muistamaan rauhoittaa jalkojani ja olemaan kädellä sopivan kevyt. Jalat taisivat hieman rauhoittuakin, mutta käsillä oli vielä vaikeuksia. Joko olin liian tiukasti ohjassa kiinni tai sitten päästin liikaa. Sopiva tasapaino jäi puuttumaan.
Teimme saman kuvion vielä laukassa siten, että muutamaa metriä ennen lävistäjän loppua tuli siirtyä raviin ja väistättää siitä hevonen takaisin uralle. Opettaja muistutti olemaan tarkkana, ettei etenkin Jetti lähtisi vaihtamaan laukkaa huomatessaan suunnan muuttuvan. Tehtävä onnistui meiltä paremmin, kun lävistäjälle lähdettiin oikeassa laukassa. Jetti laukkasi sopivasti, pysyi kuulolla ja väistönkaltaisen ajattelu auttoi ratsastamaan reitin huolellisemmin. Jetti myös siirtyi kohtalaisen helposti laukasta raviin ja väisti loppumatkan ihan kohtuullisesti. Sitten vaihdoimmekin suuntaa ja aloimme tulla lävistäjälle vasemmassa laukassa, ja siitähän ne vaikeudet alkoivat. Päästin Jetin taas mutkalle ja puskemaan lavallaan, jolloin en saanut sitä jarrutettua raviin ajoissa, ja niin se vipsautti aina myötälaukan lopuksi ja jatkoi matkaa. Opettaja neuvoi asettamaan Jettiä lävistäjän aikana oikealle, jotta saisin vasemman puolen hallintaan paremmin. Tämä auttoi lävistäjällä, mutta sitten ongelmana olivatkin kadonneet jarrut. En saanut Jettiä siis siirtymään ajoissa laukasta raviin, vaan huristelimme jälleen laukanvaihdon kautta suoraan uralle. Liekö Jetti sitten protestoinut tällä tavalla kovaksi muuttunutta kättäni vai mikä lie ollut. Lopulta tajusin ratsastaa pidätteet vähän ennakoiden ja jämäkämmin, jolloin saimme loppuun yhden tai ehkä pari järkevämpää esitystä. Menipä aluksi kivalta vaikuttanut tehtävä hankalaksi. Puolierot niin hevosessa kuin ratsastajassa olivat selvästi havaittavissa.
Loppuraveissa Jetti kulki taas mukavan energisesti, ja annoin sen venyttää hieman pidemmällä ohjalla. Vielä kun oppisin ratsastamaan Jetin alusta alkaen tällaiseksi, niin monet tehtävät sujuisivat kerralla helpommin. Enkä jäisi sitten ehkä puskemaan niin paljoa, kun osaisin ratsastaa hevosen liikkumaan nätimmin kerralla. Tunti paljasti jälleen ongelmani hallita vasenta puolta. Oman vasemmalle vinkkarallaan olevan istuntani haitat näkyvätkin tällaisissa tehtävissä silmiinpistävästi. Itse tehtävä oli kuitenkin mukava ja todellakin riittävän haastava, jolloin tunti hurahti sen parissa nopeasti.
