Ympyrällä hyppäämisen vaikeus

Keskiviikon vakiotunnillani oli hartaan odotuksen jälkeen esteitä. Ratsukseni sain pitkästä aikaa Loren, joka oli hetken aikaa jalkansa takia sairaslomalla, jonka jälkeen palaili hiljalleen koulutuntien kautta käyttöön. Olin varovaisen iloinen, sillä aiemmin hyppäsin estevalmennuksissa useammankin kerran Lorella ja aloin mieltyä siihen kovasti. Hyppytaitoahan sillä on, mutta rakenteensa takia sitä ei ehkä ole luotu kovin kovaan hyppykäyttöön. Tunnilla ratsukoita oli seitsemän, ja vähän pidempien tehtävien takia odottamista oli melkoisesti.

Alkuverryttelyssä saimme ravailla niin omatoimisesti kuin ylittää ympyrällä olleita kahta puomia. En aluksi osannut edes keventää Loren ravia järkevästi, vaan hytkyin epämääräisesti. Lore kuitenkin meni muutoin kohtuullisen näppärästi itse eikä sitä tarvinnut hoputtaa tai jarrutella. Muutamia kertoja puomeilla se jarrutti hieman ennen ylitystä, mutta pohkeet tuntumalla säilyttäen se alkoi ylittää puomit tasaisesti. Oikeassa kierroksessa huomasin Loren hieman pyrkivän valumaan ulos ja vasemmassa kierroksessa puolestaan sisälle. Kumpikaan painaminen ei ollut kovin pahaa, mutta koetin silti korjata etenkin sisälle valumista, mikä oli hieman haastavampaa. Pohkeeni eivät aivan alkaneet töihin, ja ratsastin muutenkin hieman varovasti peläten ilmeisesti Loren hajoavan heti, jos yrittäisin vaikuttaa kunnolla.

Laukassa verryttelimme tulemalla oikeassa laukassa ympyrällä olleita puomeja. Pääsääntöisesti lähestymiset menivät hyvin, mutta opettaja huomautti kevyttä istuntaa käytäessä huolehtimaan, etten mene turhaan etukenoon pahentaen siten Loren etupainoisuutta. Muutoin ympyrä oli kohtuullisesti muodoltaan oikeanlainen eikä Lore enää niin arponut puomin ylittämistä. Käytin kevyttä istuntaa pelastamassa minua laukassa hytkymiseltä, sillä en osannut enää yhtään istua siinäkään mukana. Tuntui vain, että seilasin satulassa edestä taakse ja takaisin tai vispasin oudosti sivulta toiselle. Eikä Loren laukka nyt niin kauheaa ole, mutta näemmä tauko siitä oli auttamatta antanut kroppani unohtaa, miten kyydissä pysyy parhaiten.

Seuraavaksi tulimme ratapiirroksen esteitä 1-3 samasta suunnasta kuin itse radalla eli vasemmalta. Ykköspysty näytti jotenkin pelottavalta, kun sille piti lähestyä aika nopeasti lyhyeltä sivulta. Lore kuitenkin laukkasi kaarteen ihan hyvin, jolloin sain keskittyä ohjaamaan sitä ensimmäiselle esteelle. Tälle esteelle hypyt tulivat muistaakseni ihan järkevästi. Sen sijaan ympyrällä olleille ristikoille ja myöhemmin pystyille esitin sekä sukeltamisia että myöhästymisiä. En tiedä, mikä alkoi tökkiä, mutta aloin mielessäni kauhistella niitä esteitä. Jotenkin kuvittelin, että Lore stoppaa heti, jos tuon sen yhtään vinosti tai muutoin väärin esteelle. Niinpä taisin heittäytyä aina kauhusta jäykäksi ennen estettä, jolloin Lore joutui itse arpomaan, mistä kohdasta lähtee. Minä sitten seurasin, mikäli satuin matkaan ehtimään, ellen ollut jo itse päättänyt lähteä askelta aiemmin. 

Tämän jälkeen tulimme oikeassa lauakssa aloittaen ympyrän esteet (numerot 2 ja 3) ja siitä jatkaen pystyn ja innarin suoralle linjalle (esteet 4a, 4b ja 5). Ympyrällä elämä oli taas sangen vaikeaa, kun jännitin ja näin askeleet ihan väärin. Lorekin teki vähän kummallisia hyppyjä varmasti kuskin päämäärättömyyttä samalla protestoiden. Suoran linjan väli oli puolestaan 24 metriä, ja Loren kanssa pistimme siihen ihmeen sopivat kahdeksan askelta. Pääosin sain laskettua kolme viimeistä askelta ennen ensimmäistä hyppyä, jolloin tällä kertaa pysyin hypyissä paremmin mukana. Lore meni innarin myös sujuvasti enkä itsekään alkanut siellä sukellella tai myöhästellä pahemmin. Seitsemän askelta olisi ollut väliin se optimaalisin, mutta toisaalta Loren kahdeksan askelta sopivat myös käymättä liian ahtaiksi tai jäämällä liian lyhyiksi. Taisin jännittää tässä vaiheessa sen verran, että tietämättäni jarruttelin Loren menoa rauhallisempaan laukkaan. Ärsyttävää, sillä Lore on kuitenkin sangen varma hyppääjä, kunhan kuskikin on menossa. Jännittämällä sen sijaan saatan saada Lorenkin epäröimään, jolloin se lopulta lyö hanskat tiskiin ja jättää hyppäämättä.

Lopuksi hyppäsimme viereisen radan. Sain vähän ajatuksesta kiinni enkä enää keskittynyt vain jännittämään. Ykköseste ylittyi ihan hyvin, sillä yksittäinen este on helpompi ratsastaa ajatuksella. Ympyrällä meno tökkäsi taas hieman huonoihin lähestymisiin, mutta suorituksemme oli tällä kertaa kuitenkin kaikista niistä kehnoista vähiten kehno. Innarille pääsimme hyvällä lähestymisellä, ja Lore laukkasi sopivan tahdikkaasti. Niinpä innari ylittyi nätisti ilman mitään istuntaongelmia, ja Lore jatkoi innokkaana matkaa viimeiselle esteelle. Laukka venyi hyvin, ja Lore menikin välin viimein vapaaehtoisesti seitsemällä askeleella ilman, että minun tarvitsi hoputtaa sitä lainkaan. Lore taisi viimein itsekin heräillä hyppyihin ja päätti paikata kuskin tietämättömyyttä omalla kokemuksellaan. Seitsemän askeleen väli olikin varsin sujuva eikä laukassa tuntunut sen kummempaa kiihdytystä, vaan askel venyi rehellisesti ilman, että tahti kiihtyi turhaan. Opettaja tuumasikin, että meno parani, kun sekä minä että Lore sytyimme vähän hyppäämiseen ja annoimme mennä.

Kaikeksi onneksi tunti päättyi siedettävään menoon, muuten olisin varmaan vieläkin hakkaamassa päätäni johonkin seinään. Arkailuni aiheutti kaikki nolot mokat eikä kyllä ihme. Yksittäinen este samoin kuin suora linja menivät aika pitkälti ilman ongelmia, mutta ympyrällä olleet esteet koituivat tällä kertaa minun pulmakseni. Esteradallahan tällaisiin ei onneksi törmää, mutta kääntämisen ja laukan säilyttämisen kannalta nämä ovat erinomaisia harjoitustehtäviä. Eiköhän näitä onneksi päästä toistekin treenaamaan, joten sitten pitää olla ainakin tuplasti rohkeampi, niin ei mene hommat ihan näin höpöksi. Lorellakin toivon pääseväni taas hyppäämään, sillä se kesti jälleen hyvin jännittyneen kuskinsa sähellykset.