Pera tuli tunnille tallista enkä huomannut katsoa, oliko se tehnyt töitä aiemmin päivällä. Joka tapauksessa se oli tuttuun tapaansa alkuverryttelyssä jokseenkin vetelä. Sekä käynnissä että ravissa sitä sai patistella eteenpäin, mutta kovin suurta tarmokkuutta en siihen silti saanut. Koetin muistaa pitää etuosan hallinnassa, kun pyysin takaosaa liikkumaan, jotten päästäisi Peraa venymään tavarajunaksi. Hetkittäin sain Peraa tulemaan takaa ohjaa kohti, mutta paikoin ratsulleni jäi liikaa aikaa hiippailla. Verryttelyssä ylitimme muutamia kertoja suoralla linjalla olleita puomeja sekä vaihdoimme suuntaa lävistäjällä olleiden puomien kautta. Aluksi Pera hieman hidasteli puomeille, mutta nohituksen jälkeen alkoi ravata paremmin.
Tulimme tunnin aikana ratakokonaisuuden palasissa. Suoran linjan ratsastamista treenattiin tulemalla ratapiirroksen esteet 1 ja 2 sekä 3 ja 5 vasemmassa laukassa. Kakkoseste oli tuttu portti, jota en viitsinyt Peralle edes käydä näyttämässä. Olisi ehkä kannattanut, sillä ensimmäisellä kerralla ykköseste ylittyi hyvin, mutta Pera kyttäsi kakkosesteen porttia tehden sille melkoisen töksähtävän hypyn tuijottaen estettä etujalkojensa välistä. Hetken luulin sen jo kieltävän, mutta rohkeasti Pera päätti ponnistaa ratkaisevalla hetkellä, ja pääsimme esteen yli. En ollut tajunnut yhtään varautua moiseen esitykseen, joten en ollut ihan skarppina, mutta roikuin silti kyydissä. Toisella yrittämällä Pera rohkaistui ja meni kerralla esteestä yli, mutta selvästi jännitti sitä vieläkin ja keskittyi hypyssäkin tuijottamaan mahdollista sapelihammastiikeriä hyvin kummallisessa valeasussa. Olinpahan kuitenkin varautunut tähän ja ratsastin paljon päättäväisemmin, jolloin Perakaan ei varmaan viitsinyt jäädä arpomaan ratkaisuaan. Esteiden 3 ja 5 linja meni hyvin eikä Pera viitsinyt tuijotella kolmosesteen alla kumollaan olleita tötsiäkään.
Kaarevien linjojen tehtävät olivat oikeassa laukassa esteillä 5 ja 6 sekä vasemmassa laukassa esteillä 3 ja 4. Tällä kertaa kaarevat linjat molemmissa laukoissa onnistuivat aika mukavasti, kun muistin peräti ohjata hevosta enkä antaa sen vahingossa lipua jonnekin. Peran laukka ei ollut heti aluksi ihan riittävän ponnekasta, jolloin eteneminen oli vähän vaisumpaa samoin kuin hypyt. Niinpä laukat jäivät ensin vaihtumatta hypyissä, mutta Pera kuitenkin vipsautti etuosansa myötälaukkaan lennosta ja takaosansa raviaskeleen kautta. Peralle kuitenkin riitti kerta tällaista suuntaansa, sillä sen jälkeen se jo hoksi, minne esteeltä jatkettiin ja vaihtoi hypyssä laukan uuden suunnan mukaisesti. Keskityin ratsastamaan itse tietä niin paljon, etten kauheasti ehtinyt joka kerta uhrata ajatusta johtamiselle, mutta siitäkin huolimatta Pera tiesi, minne olemme menossa. On se vain fiksu hevonen.
Lopuksi saimme uusi vielä jonkin linjan tehtävästä. Kysyin opettajalta mielipidettä asiaan, ja päädyimme siihen, että uusisin kaarevan linjan kolmoselta neloselle. Kolmoseste ylittyi jälleen helposti. Huomasin Peran olevan hieman liian pitkässä laukassa ja toppuuttelin menoa vähän äänellä. Olisi pitänyt ottaa selvempi pidäte pelkän äänen sijaan, sillä tulimme nelosokserille hieman liian lähelle. Pera kuitenkin hyppäsi esteen, ja pääsin itsekin mukautumaan siihen, joten sinällään mitään suurta virhettä ei tullut. Olisi kuitenkin ollut kivempi saada reagoitua ajoissa oikein, jolloin hyppy olisi ollut paljon sujuvampi. Pera joka tapauksessa tiesi nelosesteelläkin, missä mennään ja laskeutui hyvin myötä- eli oikeassa laukassa. Emmekä taaskaan kurvanneet liian tiukasti oikealle, vaan pääsimme jatkamaan riittävästi suoraan ennen kaarretta. Tästä olin aiheesta tyytyväinen, sillä yleensä kurvailen laukanvaihtoesteiden jälkeen vähän miten sattuu.
Siitä huolimatta, että tänään menossa oli enemmän petrattavaa kuin keskiviikkona, olin silti tuntiin hyvin tyytyväinen. Vaikka tulimme muutaman kerran niin huonoon ponnistuspaikkaan, että Pera olisi voinut hyvin kieltää, se ei tehnyt sitä. Haluan kovasti uskoa siihen, että olin itse sen verran hereillä, että kerroin hevoselle, että nyt muuten mennään yli, vaikka sattuikin kehnompi paikka. Voisin kuvitella tuon tapahtuneenkin, sillä niinhän Pera niistä yli meni. Nämä kerrat lisäsivät luottamustani tähän ratsuun siksi, että se kyllä uhrautuu ratsastajansa vuoksi ainakin hieman, mikäli se uskoo ratsastajankin olevan menossa eikä nakkaavan hanskoja saman tien tiskiin kinkkisen paikan tullen. Ehkä Perakin saattoi ainakin hieman luottaa minuun tänään. Jos se niin teki, olen enemmän kuin tyytyväinen. Siinä tapauksessa olen saanut petrattua hieman siinä, etten heittäydy matkustajaksi pahimpaan aikaan, vaan pysyn edelleen mukana hommassa, vaikka annan hevoselle työrauhan. Se on aika iso oppi kaltaiselleni, joka on tykännyt jäädä ihastelemaan maisemia ratsastamisen sijaan.
