Viikon toisen Tallinmäen tunnin vietin Jetin selässä kavaletteja tahkoten. Alkuverryttelyn saimme mennä itsenäisesti. Pitkillä ohjilla tehdyn alkukäynnin jälkeen otin rentoa ravia puolipitkällä ohjalla. Annoin Jetin mennä vapaasti omaan tahtiinsa, jotta se pääsisi lämpenemään rauhassa. Hiljalleen aloin vaihdella suuntaa lävistäjien avulla, joilla pyrin saamaan Jettiä aina hetkeksi reippaammaksi. Onnistumisprosentti tässä ei ollut kauhean iso, joten siirryin sitten tekemään hetkeksi käynti-ravi-käyntisiirtymiä. Käyntiin Jetti siirtyi aina liki ajatuksen voimalla, mutta aluksi raviin palaamista sai pyytää jämäkämmin. Lopulta Jetti hoksi, mitä halusin sen tekevän ja tekikin siirtymät ihan kohtuullisesti molempiin suuntiin. Vasemmassa kierroksessa Jetti pyrki tuttuun tapaansa hieman painamaan sisälle, mutta ei ollut yhtään niin paha kuin olisi voinut olla.
Ensimmäisenä kavalettitehtävänä tulimme kahden kavaletin suoraa linjaa. Ensimmäinen kavaletti ylitettiin ympyrällä hyppäämällä ja kun sen yli tultiin toisen kerran, jatkettiin suoraa linjaa toiselle kavaletille, jonka jälkeen piti päästä myös suoraan. Jetti laukkasi hieman tahmeasti, mutta pääsimme aina ensimmäisen kavaletin yli sekä ympyrällä että sen jälkeen ihan kohtuullisesti. Väliin meni viisi askelta ennen toista kavalettia, jonka jälkeen pääsimme molemmista suunnista tultuna hyvin suoraan. Vasemmassa kierroksessa ensimmäisen kavaletin yli hyppääminen ympyrällä oli hieman haastavaa, kun reitti tahtoi valua turhan paljon vasemmalle Jetin päästessä painamaan sisälle. Sain painamista kuitenkin aina jonkin verran hallintaan, jolloin kavaletille ei kuitenkaan tullut ihan karmeita lähestymisiä. Olisin kuitenkin saanut ratsastaa sisäpohkeeni tuossa kierroksessa rutkasti paljon paremmin läpi.
Seuraavaksi kahden kavaletin suoraa linjaa tultiin askelmäärillä pelaten molemmista suunnista. Väliin mahdutettiin niin kuusi, viisi kuin neljä askelta. Kuusi askelta tuotti eniten vaikeuksia, sillä kuvittelin Jetin laukkaavan lyhyellä askeleella, mutta ainoastaan tahti oli hidasta. Niinpä kuudes askel jäi mahtumatta tai sitten se oli kaikista lyhyin ja siten töksähtävin. Jetti kuitenkin kuunteli hyvin pidätteitä, joten en vain itse hahmottanut askeleen pituutta. Viisi askelta oli helppo, sillä se oli Jetin tavallinen laukka. Neljään askeleeseen sai pyytää hieman eteen, mutta vain hieman. Kaasutin ensin turhan paljon, jolloin opettaja muistutti asiasta. Sain onneksi pyydettyä Jetin takaisin järkevämpään menoon jo ennen ensimmäistä kavalettia, jolloin väli meni tasaisen helposti neljällä askeleella ilman ripaustakaan kaahausta.
Seuraavaksi tulimme hieman vinoon käännetylle ensimmäiselle kavaletille pitkältä sivulta täyskaarron reittiä hyödyntäen. Kavaletilla oli tarkoitus saada laukka vaihtumaan ja jatkaa sitten pitkää sivua myöten jälleen toiselle vinoon käännetylle kavaletille uuden täyskaartomaisen tien kautta. Ensimmäisellä yrittämällä en saanut kummallakaan kavaletilla laukkaa vaihtumaan, mutta onneksi Jetti vaihtoi niiden jälkeen helposti lennosta. Saimme tulla vielä pari kertaa lisää ennen kuin sain johtamiseni ajoitettua oikein ja tehtyä sen riittävän selvästi. Sen seurauksena Jetti vaihtoi jo kavaletilla eikä aikaa mennyt hukkaan siihen, että näpersin laukanvaihtoa. Sitä ei tietenkään olisi tarvinnut näperää, sillä Jetti on liki automaattivaihtaja, mutta keskittymiseni karkaa aina vaihdon ratsastamiseen, jolloin kaikki muu tahtoo hieman unohtua.
Lopuksi toivoin vielä jonkinlaista kaarevaa linjaa hypättäväksi, jotta saisin treenata kavalettien ylittämistä keskikohdasta. Opettaja pisti kaksi kavalettia soikion kaarelle. Tehtävä osoittautuikin aika mukavan helpoksi, kun sain tuotua Jetin ensimmäisen kavaletin yli keskeltä. Askelia väliin meni vaihdellen neljä ja viisi. Neljä olisi ollut sujuvin, mutta viisi meni myös hyvin, kun katsoin reitin sopivaksi kavaletilta toiselle. Aktiivisuutta olisi tosin saanut olla taas hieman enemmän, sillä paikoin tulimme turhan lähelle kavalettia ja möngimme siitä vähemmän nätisti yli. Tehtävä taisi sujua opettajankin mielestä liian helposti molemmilta ratsastajilta, joten sitä tuunattiin hieman. Seuraavaksi tulimme ensimmäisen kierroksen edelleen soikiolla, mutta toisella ylittämällä hypättiinkin ensimmäinen kavaletti normaalisti, mutta toiselta kavaletilta kaarrettiin aika tiukasti vastakkaiseen suuntaan. Eli esimerkiksi vasemmassa kierroksessa toinen kavaletti hypättiinkin vasemmalle jatkamisen sijaan oikealle. Ensimmäiset yrittämiseni menivät jälleen pieleen, mutta uusintakoitoksilla saimme lopulta kerralla vasemman laukan vaihtumaan oikeaksi, ja oikea laukka puolestaan vaihtui vasemmaksi jo ensimmäisen kavaletin aikana. Taisin olla siinä jo menossa sen verran vasemmalle, että Jetti näki parhaaksi vaihtaa. Kerrankin siis ajattelin hyvissä ajoin, joskin tehtävän kannalta oikein ratkaisu olisi ollut vaihtaa vasta toisen kavaletin aikana. Mutta sama tulos saatiin, eri tavalla tosin.
Loppuraveissa menimme nelikaarista kiemurauraa. Jetti rentoutui paikoin hyvin, mutta huomasi kyllä, mikäli jäin näpräämään ohjia enkä käyttänyt pohkeita. Niinä hetkinä Jetti lähti liiraamaan etenkin vasemmalle, ja opettaja muistutti valmistelemaan kaarteen ajoissa ja antamaan sitten työrauhan. Niin ja unohtamaan sen ylimääräisen ohjien näpertämisen. Kaarteiden aikana Jetti venytti hienosti eteen ja alas, jolloin sain taas tuntumaa siihen, millaista sen ravi rentona ja aktiivisena on. Loppukäynnit käppäilimme peltolenkin kautta, jossa ehtikin tarttua hieman vilu. Auton mittari paljastikin, että pakkanen oli kirinyt -15 asteeseen, joten ei ihme, jos hieman hikisen tunnin jälkeen tulikin vähän kylmä. Onneksi ratsastaessa tarkeni, kuten yleensäkin.
