Ei kahta ilman kolmatta eli kävin vielä torstaina hoitamassa ja liikuttamassa Easyn. Omistajan toiveena oli käyntimaasto, joten suuntasimme ihanan auringonpaisteen siivittämänä lenkille. Alkumatkasta Easy oli taas sitä mieltä, ettei sitä huvita. Niinpä se hidasteli ja kävi pari kertaa hangessakin kahlaamassa omaksi riemukseen. Kun pääsimme alkutaipaleen ohi, hyväksyi Easy tulevan ja suostui kävelemään jo normaalisti.
Noin puolen tunnin kohdalla toppautumisestani huolimatta ikävä viima onnistui kylmettämään mintu niin, että loikkasin kyydistä pois. Sitten neuvottelimme Easyn kanssa hetken siitä, mennäänkö kotiinpäin kuskia raahaten vai sulassa sovussa. Loppujen lopuksi saimme kompromissin, kun Easy lopulta asettui kulkemaan enemmänkin rinnallani kuin edessä, ja minä puolestaan viitsin nostella kinttujani matelemisen sijaan. Askel vetikin kotiin hyvin, mutta silti kohtuullisen rauhassa, kun Easy ymmärsi päivän treenien olevan ihan just pulkassa.
Reissuun meni noin kolme varttia, ja Easy pääsi loppupäiväksi paistattelemaan päivää takaisin tarhaan. Helppo ja kevyt lenkki se, joskin peruskunnon kannalta aika näppärä harjoitus. Myös hevoselle, kuskista nyt puhumattakaan.
