Lyöttäydyin vielä lauantaina B-ryhmän estetunnille ihan vain hypelläkseni riittävästi ennen tulevan viikon estekisoja. Ratsukseni toivoin Potteria, ja toive meni kivasti läpi. Ratsukoita tunnilla oli kuusi, ja tehtävänä tismalleen sama kuin perjantain pienryhmätunnilla eli radan harjoittelua ensin osissa ennen kuin se ratsastettiin kokonaan. Bonuksena edellispäivän tuntiin verrattuna saimme tulla myös perusvaiheen jälkeen uusinnan.
Radan ykköseste.
Alkuverryttelyssä mentiin ravia sekä omatoimisesti että puomeja ylittäen. Potter oli aika ponneton etenemään, ja kevyt ravi tuntui niin töyssyiseltä, että hirvitti. Nohitin ja nohitin, mutta ilmeisesti en tarpeeksi, kun Potter ei juuri herännyt reippaammaksi. Tuskailin ongelmaa ja mietin, miten korjata, mutta samalla olin itsekin aika vetelä tekemään oikeasti mitään. Tuumin, että kyllä me sitten laukkaverryttelyssä heräämme jossain vaiheessa enkä stressannut enempää. Vaikka arveluni lopulta osui oikeaan, voisi olla hyvä ratsastaa alusta asti napakammin. Toisaalta ainakin Potterin kohdalla voi luottaa siihen, että sen saa hereille myöhemminkin, mutta tapa voi juurtua pahemmin, ja sitten olenkin suurissa vaikeuksissa niiden ratsujen kanssa, jotka nimenomaan vaativat napakkaa ratsastusta alusta alkaen toimiakseen.
Radan kakkoseste.
Tulimme yksittäisinä tehtävinä niin radan suorat kuin kaarevat linjat. Potter liikkui aika pitkälti edelleen hitaasti, ja opettaja pistikin meidät lopulta tulemaan toisen pitkän sivun tukka putkella laukaten. Johan Potterista lähti viimein vähän vauhtiakin, kun kunnolla pyysi. Sen seurauksena pääsimmekin taas hetken paremmin. Linjojen välit menivät kuitenkin reitin puolesta ihan hyvin, vaikka väleihin tuli aina muihin hevosiin verrattuna yksi lisäaskel. Laukat vaihtuivat joko esteellä tai sitten hypyn jälkeen Potterin oma-aloitteisella vaihtamisella. Hyödynsin myös aina sopivissa kohdissa kevyttä istuntaa, etten jäisi omalla istunnallani jarruttamaan Potterin etenemistä. Se tuntuikin toimivan, mutta palasin hetkittäin aika raskaasti satulaan takaisin. Saisin harjoitella enemmän sitä, että vaihtaessani asentoa pysyn edelleen kevyenä enkä lössähtele miten sattuu.
Lopuksi tulimme perusradan (esteet 1-6) sekä heti perään uusinnan (esteet 7-10) noin 50 sentin korkeudella. Opettaja komensi pistämään Potteriin ensin ympyrällä kunnolla vauhtia, mikä onnistuikin, ja Potter heräsi viimein ratatempoon. Ykkösen ja kakkosen suora linja suhahti normaalin hevosen tapaan viidellä askeleella. Kolmoselle tuli kohtuullisen järkevä kaarre, mutta pientä hyytymistä oli havaittavissa. Kannustin Potteria äänellä, jolloin kolmonen ylittyi järkevästi. Nelosokserille pääsimme kuudella askeleella, ja laukka vaihtui vasta hypyn jälkeen, mutta onneksi lennosta. Viitoselle tultaessa maltoin olla rauhassa ja antaa Potterin edetä. Kuutoselle kaarre tuli edelleen kovin järkevästi, ja sille pääsimmekin viidellä askeleella. Perusrata oli siis pulkassa, ja suuntasimme uusintaan. Laukka vaihdettiin lennosta, ja käänsin Potteria aika reippaasti seiskalle. Potter kääntyi hienosti, ja jatkoimme matkaa kasille nelosen ja viitosen välistä. Taas tuli käännettyä hyvin ja silti mukaan mahtui yksi askel suoraan ennen estettä. Nyt kasin ja ysin suoran linjan väli jäi viidellä melkein ahtaaksi, joten Potterkin alkoi huomata, mistä uusinnassa oli kyse. Kymppiokserille pääsimme sujuvasti kolmos- ja kuutosesteen välistä ja spurttasimme vielä hieman loppua kohti. Niin rata oli pulkassa, ja olin hurjan tyytyväinen ratsuuni ja rataan.
Hei, me kurvaamme!
Potterilla on kyllä liki aina mainiota hypätä. Se on tasainen ja varma hyppääjä, joka ei jää turhia tuijottelemaan. Opettajalta tuli hyvä vinkki uusintaratoja varten: kaarteissa tuli vähän tasapainottaa ja spurtata sitten, kun hevonen on saatu käännettyä. Monesti taidan jäädä puskemaan hevosta käännöksessäkin, jolloin en välttämättä saa käännettyä sitä niin terävästi kuin hieman tasapainottamalla ja antamalla mahdollisuuden ensin kiepsahtaa nopeasti uuteen suuntaan ja sitten pistää vielä pökköä pesään. Tunnin jälkeen hieman tuntui siltä, että olisiko sittenkin pitänyt toivoa Potteria estekisaratsuksi, mutta ehkä on aika yrittää taas toisella ratsulla. Alkutunnista tuskailin kyllä Potterin hidasta syttymistä, mutta loppua kohti meno parani todella hyvin. Potterilla on aikanaan hypätty metriä, ja uskonpa, että sen kanssa on voinut silläkin korkeudella olla aika mukavan tasaista ja varmaa menoa. On se vain hieno.
