Tallinmäen viikon toiselle tunnille sain hieman yllättävän ratsun, sillä opettaja oli jakanut minulle vakiotalliltani reilun seitsemän vuoden jälkeen takaisin vanhaan kotitalliinsa palanneen Pokun. Arvelin tunnin aiheeksi kouluväännön, mutta kaikeksi onneksi pienen koulumaisen alkuverryttelyn jälkeen siirryimme puomi- ja kavalettitehtäville. Ratsukoita tunnilla oli kolme.
Alkuverryttelyssä tulimme tuttuun tapaan pohkeenväistöjä uralta sisemmäs ja takaisin käynnissä ja ravissa, kun taas laukassa tehtiin vain väistö sisemmäs ja jatkettiin suoraan. Poku oli vanhaan tyyliinsä hyvin rauhallinen, jopa laiskahko, mutta teki väistöt käynnissä siedettävästi. Hieman vaikeammalta tuntui saada väistö vasemmalle aikaiseksi, mutta sinnikkäästi pyytämällä sekin löytyi. Ravissa Poku tarjosi aluksi hassua hiipimistä, mutta hiljalleen lämpenemisen ja nohituksen myötä alkoi liikkua paremmin. Väistöihin olisin toivonut selvempää ristiaskelta, mutta mitäs en osannut pyytää kunnolla. Olin vähän arka vaikuttamaan, sillä pelkäsin Pokun koko ajan sammuvan, jos tekisin mitään ylimääräistä. Niinpä taisin ratsastaa puoliteholla, mikä ei jäänyt Pokulta huomaamatta. Laukka puolestaan oli aluksi sangen nelitahtista eikä ottanut parantuakseen. Pääsimme aina uralta sisemmäs samoin kuin suoraan, mutta ura houkutteli Pokua kerta toisen jälkeen. Jämäkällä ulkopohkeella vartioimalla Poku kuitenkin malttoi jatkaa aina suoraan eikä lähtenyt valumaan suuremmin.
Teimme tunnin aikana varmasti jotain muutakin, mutta hieman jälkijunassa tätä kirjoittaessani olen ehtinyt jo turhan hyvin unohtaa. Sentään muistan tunnin hauskimman tehtävän eli kahden kavaletin avulla ratsastetun kuvion, jossa aina ensimmäisen kavaletin jälkeen pyöräytettiin saman kavaletin yli ympyrä ja toisella ylityskerralla vaihdettiin kavaletilla suuntaa ja ratsastettiin toiselle kavaletille tekemään sama kuvio. Poku innostui hommasta ja alkoi imeä kivasti kavaletille. Vähän jopa nauratti, kuinka pappa innostui niin kovasti hammastikun kokoisista "esteistä". Keksipä Poku myös velmuilla, sillä se esitti kahdesti kiellon ensimmäiselle kavaletille. Olin kaiketi tyrkkäämässä sitä turhan paljon enkä antanut sille keskittymisrauhaa. Muutoin saimme kavaleteille järkevät tiet samoin kuin laukanvaihdot näppärästi vasemmasta oikeaan. Sen sijaan oikeasta laukasta vasempaan vaihtaminen kavaletilla tökki aluksi, mutta lopulta sain reitin kavaletille järkevästi samoin kuin selvän tiedottamisen uudesta suunnasta, jolloin Poku suostui vaihtamaan laukan myös siihen suuntaan. Oli hurjan hauskaa olla Pokun kyydissä, kun se innostui. Enää ei ollut puhettakaan siitä, ettei laukka olisi kolmetahtista tai että Poku olisi laiska. Niin vain se ampaisi aina kavalettia kohti korvat tötteröllä.
Lopuksi testasin vielä idioottivarmalla kavalettitehtävällä oikean laukan vaihtumisen vasemmaksi. Tehtävällä kavaletti oli lävistäjällä hyvin lähellä pitkää sivua eli reitti suorastaan huusi sitä, että suunta muuttuu oikeasta vasemmalle. Poku kuitenkin päätti nähdä uuden kavaletin mörkönä ja stoppasi sen eteen. Kuski ei varmaan taas ollut hereillä, kun näin pääsi käymään. Toisella yrittämällä menimmekin yli, ja laukka vaihtui ongelmitta oikeasta vasempaan. Toiselle samalla tavalla laitetulle kavaletille Poku kokeili taas kieltää, mutta viimein olin herännyt ja komensin napakasti Pokun kavaletin yli. Pienestä vauhdin hiipumisesta huolimatta Poku vipsautti vasemman laukan toivotusti kavaletilla oikeaksi.
Loppuraveissa Poku oli tuttuun tapaansa innokas, joten aloin houkutella sitä vähän pyöristymään. Opettaja neuvoi pitämään ohjasotteen tasaisena ja tukevana, jolloin Poku voisi jää sen tuntumalle. Ahkerasti pohkeita käyttämällä ja ympyröitä pyöritellen Poku alkoikin antaa vähän periksi ja pyöristyi hetkittäin ilman, että ravi muuttui ihan ponnettomaksi. Jostain syystä tätä oli helpompaa työstää harjoitusravissa, jossa istuminen olikin helppoa Pokun kulkiessa paremmin oikeinpäin. Vaikka alkutunnista hetkittäin olikin olo, että mitä koko tunnista mahtaa tulla, oli tunnin jälkeen varsin hyvä mieli. Koska Poku innostui tehtävistä, oli sitä paljon helpompi ratsastaa, kun sen jokaista askelta ei tarvinnut maanitella. Poku pääsi taas näyttämään parhaan puolensa eli innokkaan esteratsun. Muistinpahan taas, miksi aikoinaan tykkäsin hypätä Pokulla.
