Torstain hevostelu oli jo aamulla Artsin koulutunnilla, jonka jaoin toisen ratsukon kanssa. Ratsunani oli luonnollisesti Hemppa. Tällä tunnilla pääsimme treenaamaan siirtymisiä ja voltteja, ja me Hempan kanssa saimme keskittyä malttamiseen erityisesti pysähdyksissä.
Pysyimme koko tunnin yhdellä kuviolla. Tulimme keskihalkaisijaa, jolle teimme ensin siirtymisen ravista käyntiin ja takaisin. Sitten teimme kaksi siirtymistä sen aikana: ensin ravista käyntiin ja toisena ravista pysähdyksiin. Laukassa kuvio muuttui siten, että tulimme keskihalkaisijalle ja pyöräytimme vähän keskikohdan jälkeen yhden voltin, jolla valmistelimme siirtymisen raviin. Sen jälkeen teimme myös siirtymisiä käyntiin ja me Hempan kanssa myös kokonaan pysähdyksiin.
Siirtymisissä tällä kertaa ei ollut niin paha asia se, vaikka ne eivät tapahtuneet nopeasti. Tärkeämpää oli tehdä siirtymiset pehmeästi ja sujuvasti. Meillä Hempan kanssa siirtymiset ravin, käynnin ja pysähdyksen välillä venyivätkin välillä. Yleensä eniten siirtymisissä alaspäin. Huomasin oman keskivartalon tuen katoavan näissä, mikä varmasti haittasi siirtymisen sujuvuutta. Opettaja hoksautti myös tulemaan keskihalkaisijalle hyvässä ravissa, jolloin kiemurtelut vähenisivät ja muutenkin pääsisi ratsastamaan siirtymiset täsmällisemmin. Kun taas tulimme liian hitaasti, meni kaikki muukin sangen hidastetusti.
Pysähdyksissä sain keskittyä siihen, että palkitsisin Hempan vasta, kun se oikeasti malttoi. Hemppa tuppasi haahuilemaan pysähdyksissä päällään moneen suuntaan sekä pyrkimään joko eteen- tai taaksepäin. Jostain syystä Hemppa ei osaa arvostaa monen muun tuntihevosten lempiasiaa eli paikallaan olemista. Pysähdyksissä minun tehtävänäni oli säilyttää ohjastuntuma, jotta Hemppa lopulta hyväksyisi sen hiljaa odottaen. Välillä hyviäkin hetkiä oli, mutta aika paljon Hemppa eli pysähdyksissä. Opettaja arveli, että on vain oppinut sen pahana tapana ja sen kanssa pitäisi sinnikkäästi harjoitella rauhassa seisomista.
Laukka toimi tänään hetkittäin mukavasti, mutta olisin kaivannut itseltäni tarkempaa ratsastamista ja sitä kautta menoon enemmän tasaisuutta. Voltit menivät sinällään ihan ok, mutta en saanut hyödynnettyä niitä riittävästi raviin siirtymisen valmistelussa. Siirtymiset olivat vähän puolihuolimattomia. Tässä huomasin taas keskivartalon tuen katoamisen. En näemmä osaa keskittyä sekä pitämään itseäni kuosissa että antamaan hevoselle apuja. Jompikumpi jää toisinaan matkasta. Saimme tehdä Hempan kanssa tehtävän lopussa lyhyet pysähdykset treenin vuoksi. Niissä minun piti varmistaa, ettei Hemppa lähtenyt haahuilemaan päänsä kanssa, vaan malttoi odottaa. Kun sain pidettyä pysähdykset lyhyinä, teki Hemppa ne asiallisesti. Opettaja totesi, että sen kanssa on hyvä aloittaa lyhyistä pysähdyksistä ja jatkaa treeniä siitä. Muutoin hoksautuksena tehtävällä tuli vasemmassa laukassa se, että Hemppa piti asettaa selvästi siinä vasemmalle, sillä muutoin se pyrki jäämään asettuneeksi ulos. Ulko-ohjasta sai antaa vähän antaa periksikin, jotta Hemppa tohti lähteä asettumaan vasemmalle. Tätä asiaa pitää miettiä jatkossa, samoin kuin kunnon ulkopuolen tukea.
Loppuravissa annoin Hempan vähän venyttää ohjan perässä rennosti edeten. Tunnilla tuli taas paljon hyviä huomioita ja onneksi myös niitä hyviä hetkiä. Hemppa vertyi alkutunnista mukavasti ja oli aika hyvin ratsastettavissa. Toki sitä vähän tympi pysähdykset, mutta kyllä se taisi hieman tajuta, mitä niissä haettiin. Tunnin treenit olivat sopivan haastavia eikä siihen tarvittu edes mitään ihmeellisiä temppuja. Joskus se hyvä perusratsastus onkin haastavinta.
Videoista kiitos Kaisalle!
