Keskiviikkona päätin taas tuplaheppailla ja menin tallille jo tuntia tavallista aiemmin. Kuuden ratsukon tunnilla oli luvassa koulua. Opettaja ehdotti katrillia eikä kukaan vastustanut, joten pääsimme hupailemaan sen parissa. Kivaa! Ratsunani oli Manu. Itsenäisen alkuverryttelyn jälkeen kävimme katrillin pätkissä läpi, kunnes ratsastimme sen kahdesti kokonaan. Me Manun kanssa saimme ottaa ensimmäisen ratsukon paikan.
Matkaan lähdimme ravissa tullen keskihalkaisijaa pitkin kahden ratsukon pareissa. Manu sai kaverikseen Aten, ja ruunat hölköttelivät mukavasti samaan tahtiin keskihalkaisijaa pitkin. Sen jälkeen me Manun kanssa käännyimme oikealle niin kuin kaksi muutakin parittomalla numerolla varustettua ratsukkoa parillisten numeroiden kääntyessä vasemmalle. Siitä tulimme lävistäjän vähän keskiravia ajatellen, ja ratsukot pujahtelivat siinä toistensa lomista.
Lävistäjän jälkeen tulimme taas keskihalkaisijalle, mutta tällä kertaa yksittäin jonossa. Kun kaikki olivat keskihalkaisijalla, tehtiin noin kymmenen metrin voltti. Parittomalla numerolla olleet ratsukot tekivät voltin oikealle ja parilliset vasemmalle. Sen jälkeen matka jatkui keskihalkaisijan loppuun, ja me parittomat käännyimme taas oikealle. Kun kaikki olivat pitkällä sivulla, nostettiin laukka. Laukassa etenimme uraa myöten, me vähän sisempänä ja toinen porukka ulompaa kiertäen. Toisen pitkän sivun loppupuolella siirryimme raviin ja tulimme keskihalkaisijalle toisesta suunnasta pyramidina: me Manun kanssa kärjessä, seuraavat kaksi ratsukkoa rinnakkain ja loput kolme vielä niiden jälkeen rinnakkain.
Hitsit, että oli kivaa! Manu humputteli menemään rennosti siinä, missä muutamat ratsut vähän innostuivat. Ensimmäinen laukkapätkä meni kiihdytysravin kautta, mutta toisella kerralla Manu tarjosi todella mainiota, pyöreää laukkaa. Keskiraveissa oli vähän ajatusta, ja voltitkin menivät ihan asiallisesti. Kaikin puolin tunti oli todella mukava, kun sai ratsastaa rennosti eikä tarvinnut vääntää koulua hiki hatussa. Toki tunnilla tuli tehtyä koulukuvioita, mutta ne menivät sopivan huolettomasti. Olisipa ollut kiva nähdä, miltä katrilli lopulta näytti. Toisella kerralla ratsukot toimivat jo paremmin yhteen kokonaisuutena, kun ensimmäisellä kierroksella oli pientä hajanaisuutta. Tulipahan myös naurettua ja paljon. Ihanaa, kun välillä voi humputella menemään ilman suurempia säätöjä. Tällaista pitäisi tehdä useamminkin.
