Kuinka ollakaan, keskiviikkokin oli tuplaratsastuspäivä. Ensimmäisen tunnin menin Tallinmäen kahden ratsukon koulutunnilla. Sille tunnille olin toivonut Tupun, jolla mielelläni hyppäisin tulevissa kotikisoissa. Treenit teimme aika kevyesti askeleen pidennysten ja lyhennysten parissa. Alkukäynnit käppäilimme peltolenkin kautta ja ennen tehtäville siirtymistä verkkasimme nopeasti kaikissa askellajeissa.
Tunnin ajan pysyimme omilla ympyröillämme kaikissa askellajeissa pidennyksiä ja lyhennyksiä työstäen. Ideana oli kerätä askelta lyhyeksi, vähän kumipallomaiseksi ilman, että aktiivisuus kärsi. Tällä tehtävällä Tupun kanssa huomasi hyvin, milloin jäin näpräämään liikaa ohjalla ja unohdin pohkeet. Niinä hetkinä Tupu nimittäin valui edestä sangen raskaaksi ja lakkasi kuuntelemasta pidätteitä. Käynnissä oli eniten aikaa työstää asiaa, ja siinä sain tehtyä lyhennykset ehkä asiallisimmin. Pidennykset jäivät ehkä vähän puolitiehen, kun keskityin enemmän siihen lyhentämiseen ja unohdin ratsastaa pidennykset ajatuksen kanssa.
Ravissa en oikein saanut Tupusta aina otetta. Se tahtoi mennä koko ajan samaa, hieman kiireistä vauhtia. Minä taas roikuin ohjissa ja mietin, miksi homma ei toimi. Hoh. Kun sain istuntaan jämäkkyyttä ja pidätteisiin järkeä sitä kautta, sain vähän eroja raviaskeleisiin. Olisin kuitenkin tahtonut paljon selvempiä ja onnistuneempia eroja, mutta se jäi nyt vähän puolitiehen. Meillä oli Tupun kanssa välillä liian kiire leikkiä vetokisaa, kun omalla ratsastuksellani menin yllyttämään sen siihen.
Laukassa sama meno jatkui hieman, mutta tsemppasin paremmin ja sain jopa tehtyä vähän lyhennyksiä. Tupu opetti hyvin olemaan roikkumatta ohjissa ja sen sijaan panostamaan vakaaseen istuntaan ja pohkeiden käyttöön. Pidennykset lähtivät laukassa ihan hyvin, sillä Tupu lähti vähän isompaan laukkaan mielellään. Sen jälkeen menikin taas pieni tovi ja toinenkin, kunnes sain sen taas tavalliseen laukkaan ja siitä vähän lyhentämään. Kivaa oli huomata se, kuinka helposti Tupu kuitenkin lähti reippaaseen menoon eikä sitä sen kummemmin tarvinnut nohitella.
Loppuravissa hevosten annettiin venyttää ohjan perässä. Tupu touhotti tovin, mutta rauhoittui sitten vähän. Ihan kunnolla en saanut sitä venyttämään, mutta puoliväliin nyt ainakin. Ensi viikolla olisi vielä tarkoitus ottaa muutama hyppy sen kanssa, jotta näen, miten meillä se puoli tauon jälkeen sujuu. Jos kaikki menee mukavasti, rustaan kyllä itseni sen kanssa johonkin sopivan pieneen luokkaan kotiestekisoissa.
