Lauantaina suuntasimme Jetin ja viiden muun ratsukon kanssa Tallinmäen maastoon. Keli oli kyllä kohdillaan. Noin viiden asteen pakkanen oli koristanut luonnon kuuralla, ja aurinko viimeisteli näkymän. Letkassa asetuimme neljänneksi.
Alkumatkan menimme käyntiä ja ravia. Pakkanen oli kovettanut osan reiteistä, joten ehdin jo miettiä, pääsemmekö ollenkaan laukkaamaan. Onneksi hiekkainen metsäpolku oli säästynyt pahimmalta, ja saimme ottaa siinä laukkapätkän. Ratsuissa tuntui olevan virtaa kevyemmän liikutuksen ja pikkupakkasten jäljiltä, joten muutamia pukkejakin sattui mukaan. Jetti onneksi piti takaosansa tiukasti maassa. Kavereiden hillumiseen Jetti myös reagoi ihanan vähän eikä lähtenyt höpötykseen mukaan. Niinpä me selvisimme laukkapätkän asiallisesti, vaikka minua vähän jännittikin.
Enempää emme tälle reissulle laukanneet, vaan humputtelimme ravilla ja käynnillä kotiin. Maisemia kelpasi katsella kauniin päivän ansiosta. Tallille pääsimmekin hyvillä mielin, ja ratsutkin varmaan olivat vähän saaneet purkaa virtojaan vähemmäksi. Kunpa se pysyvä lumi tulisi, jolloin sekä kentällä että maastossakin pääsisi kulkemaan vielä paremmin.
Ps. Hevosvuosipäivät sen kuin jatkuvat. Tänään nimittäin tuli vuosi täyteen Jetin vuokrausta. Täältä voit lukea, mitä puuhasimme Jetin kanssa sillä kerralla.
