Jetin mainio puoli

Kävin vielä tällä viikolla torstain opetuksellisen tunnin Tallinmäellä, sillä se jäi viime viikolla välistä. Tiesin kentän olevan kunnossa, mutta arvelin tunnin aiheena olevan silti koulua tulevan sunnuntain estetunnin takia. Olinpa ihanasti väärässä, sillä pääsimme Jetin kanssa hyppäämään mukavan pieniä esteitä. Menin Jetillä myös ensimmäistä kertaa kuolaimettomilla suitsilla sen hammaslääkärikäynnin seurauksena. Opettaja oli mennyt Jetillä pitkästä aikaa, mikä kyllä näkyi ruunan aivan erilaisessa eteenpäinpyrkimyksessä.

Alkuverryttelyssä ravasimme pääty-ympyrällä olleiden kahden puomin yli. Sen lisäksi teimme toisella pitkällä sivulla temponvaihteluita, toisella pohkeenväistöjä sisemmäs ja siitä takaisin uralle palaten. Jetti liikkui aika kivasti, mutta asetuksia en meinannut saada läpi. Jetti ei tahtonut asettua nimeksikään oikealle, mikä oli hassua. Oikealle asettuminen meillä kun on yleensä onnistunut. Sinnikkäästi pyytämällä asetukset alkoivat onnistua vähän siihenkin suuntaan, mutta ei kovin sujuvasti. Taisin itse ratsastaa jotenkin hassusti kuolaimettomien suitsien kanssa, mikä näkyi tänään tällaisena. Väistöt sen sijaan olivat mukavia eikä tahti kärsinyt niissä juuri nimeksikään. Temponvaihtelut sujuivat myös ihan ok, sillä Jetissä tuntui mukavasti olevan energiaa tänään. Laukassa verryttelimme ylittämällä pääty-ympyröillä puomeja. Suunnanmuutoksen teimme lävistäjän kautta, jonka lopussa laukka vaihdettiin lennosta. Laukkatehtäväkin sujui kohtuullisesti, vaikka nyt vuorostaan ratti oli vähän hukassa. Pienellä säädöllä se kuitenkin löytyi, ja verryttely onnistui ihan kivasti.

Ensimmäiset hyppelyt otimme vasemmassa kierroksessa ristikolle. Ideana oli positiivisen askeleen saaminen eli se, että estettä kohti mennään hyvin edeten ja vaikka vähän venyttäen kuin negatiivisen askeleen eli miniaskeleen kautta. Tämä oli hyvä harjoitus meille Jetin kanssa, sillä esitämme toisinaan rutkastikin näitä negatiivisia askelia. Samaa tehtävää tulimme myös oikeassa laukassa pienellä pystyllä. Selvisimme tehtävästä muutamilla negatiivisilla askelilla. Pääosin olimme molemmat menossa niin, että etenimme esteelle hyvin eikä miniaskeleista tarvinnut huolehtia. Jetti tuntui kuuntelevan hyvin, jolloin pienet hypyt olivat aika sujuvia ja tietysti kivoja.

Kaisalle kiitos tästä!

Sitten hyppäsimme miniradan esteillä 1–5, jonka jälkeen kieputimme vähän lyhyemmillä teillä esteet 1–3 ja 5. Viiden esteen minirata meni ihan ok, vaikka rämmimme ainakin ykkösen ja vielä kakkosenkin jälkeen ristilaukassa. Suora linja esteillä 3–4 oli ihan asiallinen eikä viitonenkaan tuottanut ongelmia. Kieputusradalla esitimme taas ristilaukkaa, mutta se ei onneksi menoa näillä korkeuksilla haitannut. Sain kurvailtua sopivasti, mutta en ihan päättömästi, jolloin Jetti liikkui mukavasti. Molempien ratojen aikana olisin kuitenkin saanut ajatella paremmin laukan säilymistä kaarteissa. Niiden aikana tahdin säilyttäminen tahtoi unohtua, mikä vähän vaikeutti esteelle tulemista. Taisimme kuitenkin useimmat lähestymiset saada positiivisen askeleen kautta eli tunnin aikaisempi harjoitus oli ollut hyödyksi.

Loppuraveissa Jetti tikitti menemään sellaista kyytiä, että saatoin vain nauraa. En tosiaan kovin usein tapaa Jettiä tällaisena, joten nautin kyllä vähän sen harmittomasta höseltämisestä. Toppuuttelun jälkeen Jetti palasikin taas omaksi itsekseen eikä enää kiirehtinyt turhia. Tunti oli tosi kiva etenkin, kun Jetti oli niin hyvin itse menossa. Opettaja myös puheli ajattelevansa ratsastaa Jettiä useamminkin, mikä tämän tunnin perusteella on enemmän kuin mainio juttu. Jetille tekee hyvää joutua välillä tekemään ihan kunnollakin hommia. Itse kun en osaa siltä ihan sataa prosenttia vaatia, mutta toivottavasti se minunkin kanssani vähän joutuu töitä paiskimaan.