Verryttelyssä Lorea sai keskittyä jarruttelemaan, sillä se tahtoi vähän höseltää eikä kuunnella. Yritin kuitenkin muistaa sen, että antaisin laukan sujua, jolloin hypyt menisivät paremmin. Hyppäsin pystyn (ratapiirroksen este 2) kertaalleen pienempänä oikeassa laukassa, ja se sujui hyvin. Vasemmassa kierroksessa hyppäsin kolme kertaa laine-esteen (numero 7), sillä kaksi ensimmäistä hyppyä menivät päin prinkkalaa. Ponnistuspaikka ei osunut, ja luulin Loren lähtevän kaukaa. Sepä malttoikin ja otti vielä pienemmän askeleen. Vasta kolmannella kerralla sain odotettua, jolloin hyppäsimme yhtä aikaa. Palasimme takaisin oikeaan laukkaan, jossa hyppäsin esteen numero 2 okserina kerran. Se sujui ihan asiallisesti, vaikka ponnistuspaikka oli minulta hukassa. Lore hyppäsi varmasti, joten päätin verryttelyn riittävän.
Noralle kiitos tästä! |
Järkevämmällä tiellä kakkonen ylittyi hyvin. Sen jälkeen Lore oli vähän menossa, ja itse olin irti satulasta, jolloin kaarre kolmoselle venyi melkoisesti. Jarrutin myös sen verran napakasti, että rytmi katosi. Niinpä ajauduimme kolmoselle vähän liian lähelle, ja Lore kolautti puomia, joka kuitenkin pysyi paikoillaan. Esteellä laukka kuitenkin vaihtui toivotusti vasempaan. Yritin antaa laukan sujua matkalla nelosella, mutta taisin sortua jarruttamaan. Niinpä tulimme neloselle huonosti, ja Lore ratkaisi tilanteen lähtemällä hiema kauempaa. Annoin Loren nyt laukata, jolloin pääsimme sarjan a-osalle johtaneen suoran linjan viidellä askeleella. Viitosena olleen sarjan a- ja b-osa sujuivat hyvin eikä askeleen väli tuntunut pahalta. Kuutoselle näin paikan ja luulin ratsastaneeni järkevästi. Lore kuitenkin suivaantui jostain ja ohitti esteen vasemmalta. Tämä toinen ohimeno tuli ihan puskasta, joten hylätyksi tuleminen harmitti vietävästi. Saimme kuitenkin jatkaa perusvaiheen loppuun. Toisella lähestymisellä kuutonen menikin sitten ongelmitta, mutta sain korjata Loren oikeaan laukkaan ravin kautta. Lähestyminen seiskalle ei myöskään ollut Loren mieleen, jolloin se meni vielä kolmannen kerran esteestä vasemmalta ohi. Huoh! Mitä ihmettä siellä selässä tein vai pitäisikö kysyä, mitä kaikkea en tehnyt oikein? Sain tulla tämän perusradan viimeisen esteen vielä uudelleen. Tie ei ollut vieläkään kunnossa, mutta olin sen verran menossa, että Lore lähti hyppyyn, vaikkakin vähän kaukaa. Siinäpä se suoritus sitten oli.
Hylätyksi tuleminen tuntuu aina inhottavalta ja harmittaa olan takaa. En ollut yhtään osannut varautuakaan tällaiseen. Jotenkin oma keskittymiseni vain valui hevosen menon säätelyyn ja etenkin liialliseen jarrutteluun sen sijaan, että olisin antanut Loren laukata. Mieltä synkensi entisestään se, että tein tämän virheen, vaikka juuri sitä opettaja oli kehottanut välttämään. Lisäksi toisen esteen unohdus kostautui pahasti, ja sille tehty huono ylitysyritys varmasti sai Loren ärsyyntymään. Tällä kertaa keskittyminen ei riittänyt enkä saanut herätettyä itseäni niin, että olisin saanut muutettua ratsastustani. Lore sakotti tästä aiheellisesti, joten ei auta muu kuin niellä katkera opetus ja toivottavasti oppia tästä. Mutta hyviäkin uutisia! Muulla JKH-tiimillä meni samassa luokassa oikein hyvin, sillä Kaisa hyppäsi Lorella 70 sentin ja nappasi sillä luokan voiton. Nora puolestaan ratsasti 80 sentin ja otti kolmannen sijan. Jes! Ihanaa, että kisaajien joukossa on kavereita, joiden onnistumisista voi iloita. Eipähän voi jäädä ihan niin murehtimaan omia mokia, kun tulee hyviä uutisia tasapainottamaan. Kunhan pahimmat harmitukset haihtuvat, on tämäkin kerta otettava kokemuksen ja opin kannalta. Aina ei voi onnistua, mutta kaikesta voi onneksi oppia.
Videosta kiitos Kaisalle!