sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Kun keskittyminen ei riitä

Sunnuntaina oli vuorossa oman seuran vuoden viimeiset estekisat. Kisaratsuksi sain Loren, jolla ilmoittauduin 70/80 sentin luokassa 80 senttiin. Lore meni saman luokan ennen minua Kaisan ratsastamana 70 sentin korkeudella, joten sain alleni hyvin heränneen hevosen. Lähtöjä luokassa oli 10, ja lähdin itse yhdeksäntenä. Kisat kehtasivat jännittää melkoisesti enkä osannut juuri rentoutua. Jotenkin otteeni Loreen ei viime aikoina ole ollut ihan niin hyvä kuin olisin halunnut, joten oma varmuuteni ei ollut huipussaan.

Verryttelyssä Lorea sai keskittyä jarruttelemaan, sillä se tahtoi vähän höseltää eikä kuunnella. Yritin kuitenkin muistaa sen, että antaisin laukan sujua, jolloin hypyt menisivät paremmin. Hyppäsin pystyn (ratapiirroksen este 2) kertaalleen pienempänä oikeassa laukassa, ja se sujui hyvin. Vasemmassa kierroksessa hyppäsin kolme kertaa laine-esteen (numero 7), sillä kaksi ensimmäistä hyppyä menivät päin prinkkalaa. Ponnistuspaikka ei osunut, ja luulin Loren lähtevän kaukaa. Sepä malttoikin ja otti vielä pienemmän askeleen. Vasta kolmannella kerralla sain odotettua, jolloin hyppäsimme yhtä aikaa. Palasimme takaisin oikeaan laukkaan, jossa hyppäsin esteen numero 2 okserina kerran. Se sujui ihan asiallisesti, vaikka ponnistuspaikka oli minulta hukassa. Lore hyppäsi varmasti, joten päätin verryttelyn riittävän.

Noralle kiitos tästä!
Radalla lähdimme matkaan vasemmassa laukassa. Lore eteni hyvin, ja yritin hokea itselleni, etten jarruttaisi sitä turhaan. Aloin kytätä ykköstä hyvissä ajoin ja jotenkin jäin siihen kiinni. Mietin vain sitä estettä ja yritin nähdä ponnistuspaikan ajoissa. Kun se valkeni, huokaisin helpotuksesta. Lore vaihtoi hypyssä hienosti laukan oikeaksi. Hypyn jälkeen olin kuitenkin vielä ajatuksissani ykkösesteessä, jolloin en ajatellut radan seuraavaa estettä, vaan seilasin siitä hyvää vauhtia ohi. Viime tipassa yritin vielä tyyrätä Loren esteelle, mutta tulimme niin vinosti, ettei se tietenkään hypännyt. Arvasin tämän, mutta halusin silti yrittää sen sijaan, että olisin huristanut esteestä suoraan ohi. Liekö tämä ollut hyvä vai huono ratkaisu. Jouduimme ottamaan pitkän tien ennen kuin pääsimme uudelleen kakkoselle. Nyt lähestyminen oli kunnossa, kun olin tajunnut radan jatkuvan myös ensimmäisen esteen jälkeen.

Järkevämmällä tiellä kakkonen ylittyi hyvin. Sen jälkeen Lore oli vähän menossa, ja itse olin irti satulasta, jolloin kaarre kolmoselle venyi melkoisesti. Jarrutin myös sen verran napakasti, että rytmi katosi. Niinpä ajauduimme kolmoselle vähän liian lähelle, ja Lore kolautti puomia, joka kuitenkin pysyi paikoillaan. Esteellä laukka kuitenkin vaihtui toivotusti vasempaan. Yritin antaa laukan sujua matkalla nelosella, mutta taisin sortua jarruttamaan. Niinpä tulimme neloselle huonosti, ja Lore ratkaisi tilanteen lähtemällä hiema kauempaa. Annoin Loren nyt laukata, jolloin pääsimme sarjan a-osalle johtaneen suoran linjan viidellä askeleella. Viitosena olleen sarjan a- ja b-osa sujuivat hyvin eikä askeleen väli tuntunut pahalta. Kuutoselle näin paikan ja luulin ratsastaneeni järkevästi. Lore kuitenkin suivaantui jostain ja ohitti esteen vasemmalta. Tämä toinen ohimeno tuli ihan puskasta, joten hylätyksi tuleminen harmitti vietävästi. Saimme kuitenkin jatkaa perusvaiheen loppuun. Toisella lähestymisellä kuutonen menikin sitten ongelmitta, mutta sain korjata Loren oikeaan laukkaan ravin kautta. Lähestyminen seiskalle ei myöskään ollut Loren mieleen, jolloin se meni vielä kolmannen kerran esteestä vasemmalta ohi. Huoh! Mitä ihmettä siellä selässä tein vai pitäisikö kysyä, mitä kaikkea en tehnyt oikein? Sain tulla tämän perusradan viimeisen esteen vielä uudelleen. Tie ei ollut vieläkään kunnossa, mutta olin sen verran menossa, että Lore lähti hyppyyn, vaikkakin vähän kaukaa. Siinäpä se suoritus sitten oli.



Hylätyksi tuleminen tuntuu aina inhottavalta ja harmittaa olan takaa. En ollut yhtään osannut varautuakaan tällaiseen. Jotenkin oma keskittymiseni vain valui hevosen menon säätelyyn ja etenkin liialliseen jarrutteluun sen sijaan, että olisin antanut Loren laukata. Mieltä synkensi entisestään se, että tein tämän virheen, vaikka juuri sitä opettaja oli kehottanut välttämään. Lisäksi toisen esteen unohdus kostautui pahasti, ja sille tehty huono ylitysyritys varmasti sai Loren ärsyyntymään. Tällä kertaa keskittyminen ei riittänyt enkä saanut herätettyä itseäni niin, että olisin saanut muutettua ratsastustani. Lore sakotti tästä aiheellisesti, joten ei auta muu kuin niellä katkera opetus ja toivottavasti oppia tästä. Mutta hyviäkin uutisia! Muulla JKH-tiimillä meni samassa luokassa oikein hyvin, sillä Kaisa hyppäsi Lorella 70 sentin ja nappasi sillä luokan voiton. Nora puolestaan ratsasti 80 sentin ja otti kolmannen sijan. Jes! Ihanaa, että kisaajien joukossa on kavereita, joiden onnistumisista voi iloita. Eipähän voi jäädä ihan niin murehtimaan omia mokia, kun tulee hyviä uutisia tasapainottamaan. Kunhan pahimmat harmitukset haihtuvat, on tämäkin kerta otettava kokemuksen ja opin kannalta. Aina ei voi onnistua, mutta kaikesta voi onneksi oppia.

Videosta kiitos Kaisalle!