Alkuverryttelyssä ravasimme ja laukkasimme aika vapaasti ja suoralla linjalla olleita puomeja välillä ylittäen. Manulla oli jäänyt edellistunnilta hieman kipitysvaihde päälle, joten keskityin eniten rauhoittamaan ruunan menoa. Ravipuomeilla Manu yritti hidastella ja valua niiden jälkeen seinää kohti, joten ne olivat keskeisimmät korjauskohdat. Laukassa puomit sujuivat ihan hyvin. Otimme myös yhdet lävistäjäristikkohypyt verryttelyssä suuntaansa. Laukka ei vaihtunut kummassakaan yrityksessä, joten sain korjata ravin kautta. Tunnin aikana hyppäsimme yksittäisenä tehtävänä kahden laukkavälin sarjaa. Sitten lisäsimme sarjan b-osalta jatketun kaarevan linjan lävistäjäesteelle, jossa tuli saada vaihdettua laukka. Lopulta yhdistelimme tehtävät putkeen eli tulimme sarjan, lävistäjäesteen, sarjan uudelleen, toisen lävistäjäesteen sekä lopuksi vielä kolmannen kerran sarjan.
Yksittäisen sarjan haaste oli tuoda Manu sille riittävän energisesti, mutta ei pitkänä. Opettaja hoksauttikin, että kun pyysin Manua liikkumaan paremmin, annoin sen samalla venyä. Parempi ratkaisu olisi ollut saada pidettyä Manu lyhyenä, mutta samalla takajaloista aktiivisemmaksi. Sarja kuitenkin sujui ihan ok, vaikka säädöt eivät aivan nappiin osuneetkaan. Sarjan b-osalta jatketulle kaarevalle linjalle meni kolme tai neljä askelta. Tulimme tehtävää molemmista suunnista. Se oli ihanan tekninen ja siten haastava. Sarjalle piti saada hyvä laukka, mutta ei liian vauhdikas, jotta nopea kaarre onnistui. Manu tahtoi vähän kiihdyttää sarjalla, jolloin käännös lävistäjäesteelle tuli nopeasti. Kertaalleen taisimme saada lävistäjäesteellä laukan vaihtumaan, muuten sain korjata sen ravin kautta. Yritin kyllä johtaa ja olla menossa uuteen suuntaan, mutta Manu ei bongannut näitä vihjeitäni.
Loppuun tulimme koko tehtävärimpsun kahdesti. Ensimmäinen yritys oli aika kamala. Manu kiihdytti sarjan, jolloin jälkijunassa ohjalla jarruttaen ja pohkeet unohtaen kaarteet lävistäjäpystyille olivat huonoja. Manu liki pysähtyi molempien esteiden eteen ennen kuin könysi niistä yli. Aiheutin tilanteet tietysti itse, sillä ratsastin huonon tien ja jäin arpomaan ponnistuspaikkaa. Kun en sitä nähnyt, ratkaisin tilanteen menemällä kaulalle odottamaan, mitä Manu tekee. Ratsureppana hämmentyi kuskin heittäytymisestä matkustajaksi, mutta kiltisti ylitti esteet (vaikkakin toisen esteen puomit mukanaan vieden). Toisella kierroksella sain tsempattua oman heräämisen ja opettajan ohjeiden ansiosta. Sarjalle tulin rauhassa, mutta riittävän napakkana, jolloin sain ratsastettua kaarteet lävistäjäesteille kolmella askeleella. Manu jopa vaihtoi toisella laukankin, kun meno oli sujuvampaa. Oli mukava saada korjattua tehtävä lopuksi, sillä aiempi rämpiminen olisi jäänyt muutoin kaihertamaan pahasti.
Olipas tällä tunnilla ihanan tekninen tehtävä! En edes muista, olenko koskaan mennyt tällaista. Tehtävä paljasti hienosti sen, säilyikö laukka tasaisena vai ei. Laukanvaihdot hypyissä olivat vielä ekstraa muun tehtävän päälle. Kinkkistähän tämä oli, mutta silti kierolla tavalla kivaa. Haluaisinpa hypätä toistekin tällaista. Tietenkään kisaradoilla näillä korkeuksilla ei törmää tällaisiin tehtäviin, mutta kummasti helpompikin rata sujuisi paremmin, jos tällaiset vaikeammatkin tehtävät onnistuisivat. Parannusta meillä Manun kanssa oli siinä, että energiaa oli aikaisempaa paremmin. Petrattavaa taas olisi ollut siinä, että olisin saanut Manun lyhyemmäksi. Sen oppimiseen on vielä matkaa, mutta toivottavasti ei loputtomasti.
