Virheitä vieraissa

80 sentin radalla. © Eeva

Sunnuntaina kello herätti 5.05. Huh! Onneksi se tarkoitti sitä, että edessä oli Pegasos Riding Teamin seuraestekisat Haapavedellä. Olin ilmoittautunut sinne Jetin kanssa molempiin seuraluokkiin eli 70 ja 80 senttiin. Arvosteluna molemmissa oli 367.1. Talliltamme lähti kisoihin myös kolme muuta ratsukkoa, joista Kaisa ja Vake oli tietysti yksi.

70 sentin rata oli asiallinen, joten en stressannut siitä kummempia. Verkassa Jetti oli vähän unessa ja keksi pällistellä maneesin toista päätyä ja etenkin sivuovea, josta yksi ihminen pelmahti sisään ilman mitään ennakkovaroitusta. Otin itsenäisesti muutamat hypyt ristikolle, pystylle ja okserille. Ne sujuivat ihan ok, kun sain Jetin keskittymään. Opettaja pyörähti vielä katsomassa yhden pystyhypyn. Komennuksena tuli herättää Jetti kunnolla, kun vähän mummoilimme. Jetti toimi topakammin ratsastettuna kivasti, ja pysty ylittyi vaivatta. Se riitti verryttelyksemme, ja siirryimme kentän liepeille odottamaan vuoroamme.

70 sentin radalle lähdimme liikkeelle oikeassa laukassa. Jetti laukkasi ihan mukavasti, ja ykkönen ylittyi hyvin Jetin vaihtaessa laukan siinä toivotusti vasempaan. Pidempi tie kakkoselle sujui yllättävän tasaisesti eikä tahti hyytynyt. Sen ansiosta kakkonenkin ylittyi helposti. Kolmosena ollut pysty jatkoi aiempien esteiden tyyliä eli ylittyi vaivatta. Hypyn jälkeen Jetti oli tasan yhden askeleen ristilaukassa, kunnes korjasi takapäänsäkin oikeaan laukkaan. Neloselle tuli ratsastettua hieman liian lyhyt tie, jolloin viimeinen askel ennen hyppyä oli mini. Jetti kuitenkin nosti kavionsa esteestä yli, ja matka jatkui. Viitosen kanssa ei ollut mitään ongelmaa. Kuutosen lähestymisessä hätäilin turhaan vauhdin hyytymistä ja sorruin vähän tuuppaamaan. Sain kuitenkin rauhoituttua ajoissa, jolloin Jetti sai hypätä kuutosen hyvin. Luvassa oli enää perusradan viimeinen este eli seiska. Maltoin ratsastaa kohtuullisen tien, jolloin seiskakin ylittyi puhtaasti, ja pääsimme jatkamaan uusintaan.

Kasille kurvasin kolmos- ja viitosesteiden välistä, kuten olin suunnitellut. Harmikseni en sitten kertonut reittivalintaa Jetille selvästi, sillä se hetken luuli meidän hyppäävän viitosen hullulla tiellä ja teki töksähdyksen. Horjahdin selässä hieman, mutta sain jatkettua ratsastusta nopeasti. Videon kuvaaja luuli Jetin kieltäytyneen hypättävänä olevalle esteelle, jolloin kamera lakkasi hetkeksi seuraamasta. Tässä välissä hyppäsimme kasin aiemmasta erheestä huolimatta hyvin. Ysille tuli vähän jarruttava hyppy, kun tiessä tuli oikaistua. Kympille olin aikonut ratsastaa hieman isomman tien, mutta ahneus iski viime hetkellä, ja käänsin paljon ajateltua tiukemmin. Ehdin vielä ajatella tehneeni samanlaisen tien kerran kotikisoissa epäonnistuneesti ennen kuin olimme esteellä. Niinhän siinä sitten kävi, että sama tie epäonnistui uudelleen, ja Jetti otti kympiltä puomin mukaansa. Sain jatkettua rataa, vaikka pudotus harmitti. Onneksi edessä oli enää viimeinen este eli yksitoista. Sille tulimme hyvin, ja pääsimme radan puhtaasti loppuun.

Radan jälkeen toiseksi viimeisen esteen pudotus harmitti paljon. Eniten harmitusta aiheutti se, että radalla tajusin tekeväni väärän ratkaisun oikaisemalla tiessä niin paljon. Miksi en saanut tehtyä oikeaa ratkaisua? Olin jo radan tutustumisessa ajatellut, ettei tie sovi meille. Mutta niin vain ahneus iski ja tällä kertaa kostautui. Tietysti sijoituksista kisatessa on otettava riskejä, mutta joskus pitäisi myös osata arvioida, onko riski ottamisen arvoinen. Loppujen lopuksi radalla tuli vain kolme virheetöntä suoritusta, jolloin olimme Jetin kanssa neljänsiä muistaakseni 18 ratsukon luokassa ja saimme punaisen ruusukkeen. Kaisa ja Vake puolestaan nappasivat viidennen sijan ja keltaisen ruusukkeen, joten pääsimme yhdessä palkintojenjakoon. Samalla kuulin ratsastaneeni nopeimman ajan, mutta virhearvioni vei meiltä sinivalkoisen ruusukkeen. Siinäpä itselle miettimistä jatkoon. Hassua kuitenkin, miten rata keräsikin niin paljon virhepisteellisiä suorituksia, vaikka se ei ollut vaikea. Ehkä muutkin ratsastajat sortuivat pieneen huolimattomuuteen, joka kostautui turhina virhepisteinä. 

80 sentin rata vaikutti myös kivalta. Vähän siinä oli enemmän kieputusta ja askeleen sarja, mutta muuten se vaikutti ihan asialliselta. Verryttelyssä Jetti oli vähän omissa maailmoissaan. Tietysti se ehti kyttäillä ja olla hidas, mutta lopulta sain ratsastettua asialliset hypyt ristikolle, pystylle ja okserille. Sain jopa vähän tehdä pieniä pidätteitä pystyltä suoraan okserille jatketussa lähestymisessä, mikä oli todella positiivista. Tästä oli hyvä siirtyä odottamaan omaa vuoroa.

80 sentin este 3. © Eeva

80 sentin radalle lähtiessämme usutin Jettiä liikkeelle. Se reagoi ihan hyvin, jolloin yritin rauhoittua ja antaa laukan sujua. Ykkönen ylittyi ihan ok, vaikka askel ennen hyppyä oli vähän jarruttava. Laukka vaihtui siinä oikeasta vasemmaksi. Kakkoselle tie oli ihan hyvä, mutta jotain meni silti pieleen. Jetti nimittäin keksi jo paria askelta ennen estettä, ettei muuten varmana hyppää. Niinpä ruuna livahti vasemmalta esteen ohi. Tämä tuli taas vaihteeksi puskista, joten en ollut kartalla enkä ehtinyt tehdä mitään. Sain kuitenkin kasattua itseni nopeasti, ja matka jatkui vikkelästi. Uudella lähestymisellä Jetti vähän häselsi alussa, mutta sain sen ihme kyllä keskittymään.  Niinpä Jetti hyppäsi kakkosen aivan kuin siinä ei koskaan olisi ollut mitään, hassu ruuna. Kakkosella laukka myös vaihtui hypyssä oikeaksi. Tajusin tämän jälkeen ratsastaa päättäväisemmin, sillä olen enemmän kuin kerran joutunut kokemaan sen, kun Jetti jää haakuroimaan omiaan, ja loppurata menee harakoille. Kolmoselle pääsimme kääntymään ihan ok, mutta huomasin askeleiden sopivan huonosti. Ratkaisin tilanteen pyytämällä Jettiä napakasti eteen, ja se suostui lähtemään hyppyyn hieman kauempaa. Laukka vaihtui tässä hypyssä jo vasempaan, vaikka oikeassa olisi saanut jatkaa.

80 sentin este 6a. © Eeva

Neloselle tullessamme valuimme hieman vasempaan reunaan, mutta se ei onneksi sekoittanut pakkaa. Jetti hyppäsi sen kiltisti ja säilytti laukan toivotusti vasempana. Viitonen ylittyi ilman mitään ongelmia. Sen jälkeen Jetti laskeutui ristilaukassa, mutta korjasi jo parin askeleen päästä itsensä kokonaan vasempaan laukkaan. Edessä oli hieman jännäämäni sarja. Ratsastin sille itsekseni oikein järkevän tien, ja Jetti laukkasi sitä kohti hyvin. Niinpä selvitimme askeleen välin tosi nätisti, ei pelkoakaan kahdesta miniaskeleesta. B-osan jälkeen Jetti oli myös hienosti oikeassa laukassa. Kaarre ilmeisesti pääsi vähän sotkemaan rytmiä, jolloin lähestyminen perusradan viimeiselle ei ollut paras mahdollinen. Jetti otti ennen hyppyä minimmän askeleen, mutta ei epäröinyt, vaan hyppäsi viimeisenkin esteen. Näin olimme maalissa perusradalta neljän virhepisteen kanssa. Tietysti harmitti, mutta ohimeno tuli niin puskista, etten osannut ennustaa sitä saati valmistautua siihen. Näitä sattuu.

Jetin kaksi puolta: Käikky ja Lentsikka.

Yleisfiilis kisoista jäi helposti plussan puolelle, vaikka virhepisteelliset radat eivät tietysti ole suosikkejani. 70 sentin radassa kivaa oli se, että tiukemmat tiet onnistuivat sitä toiseksi viimeistä lukuun ottamatta. 80 sentissä olin puolestaan tyytyväinen siihen, että sain kasattua itseni ohimenon jälkeen nopeasti ja ratsastettua loput radasta riittävän napakasti, niin Jetti ei päässyt enää tekemään omia ratkaisujaan. Jatkossa pitää vain opetella vähän ennakoimaan tällaisia tilanteita. Veikkaan, että saatan hyppyä edeltävien rauhoitettujen kolmen askeleen aikana heittäytyä enemmän passiiviseksi, jolloin Jetille jää aikaa miettiä omiaan. Täytyy siis opetella pysymään tuntumalla, mutta samalla hevoselle työrauhan antaen. Siinäpä opeteltavaa. Kisapäivä kaikkine sattumuksineen toi jälleen tärkeää kokemusta, joten aamuherääminen oli hyvinkin sen arvoista.

70 sentin videosta kiitos Riikalle ja 80 sentin videosta kiitos Kaisalle! Kuvista kiitos Eevalle! Ratapiirroksista kiitos Annulle! Kuvakoosteen otokset napattu videolta.