Perjantaina ratsastin Jetin itsenäisesti. Olin ensin ajatellut puomitehtäviä, mutta laiskuus voitti. Päädyin sitten vääntämään koulua sillisalaattimeiningillä. Tunteroisen aikana ratsastin siirtymiä, ympyröitä, vastalaukannostoja, laukkalävistäjiä ja laukanvaihtoja.
Alkuverryttelyssä tein muutamia siirtymiä käynnistä raviin ja takaisin. Yritin olla avuissani riittävän nopea ja napakka, jotta Jetti heräisi hommiin. Jetti oli hieman nihkeillyt edelliskerralla ja tuntui jatkavan tälläkin kertaa samalla linjalla. Pohkeeni eivät tuntuneet valtaosan ajasta tarkoittavan juuri mitään, vaikka kovasti muka yritin uskotella niiden olevan ihan merkitykselliset. Alaspäin pääsimme toki siirtymään aina vaivatta. Siirtyminen ylöspäin tahtoi olla aika tahmeaa ja ponnetonta. Ratkaisua en keksinyt ja taisin luovuttaa liian helposti.
Ravissa työstin ympyrällä sitä, että saisin Jetin asettumaan rennosti sekä vielä etenemään. Siinä olikin melkoinen työ! En tiedä mikä ruunaa vaivasi, mutta eteneminen ei maistunut sille oikein nimeksikään. Taisin tuttuun tapaani sortua sitten puskemaan, mikä jarrutti Jettiä entisestään. Sinnikkäästi kuitenkin työstin ympyröitä, jotta saisin pidettyä ulko-ohjan kädessä enkä nakkaisi sitä aina menemään. Välillä saimme ihan kohtuullisia hetkiä, jotka olisivat parantuneet hyviksi yksinkertaisesti eteenpäinpyrkimyksen avulla.
Vastalaukannostoja tein pitkän sivun alusta. Jetti nosti laukat kertaa lukuun ottamatta oikein. Pontevuutta ei ollut löytynyt tyhjästä, mutta ainakin apuni olivat selkeät. Yksi väärä nosto tuli oikeassa kierroksessa, jossa pyrin siis nostamaan vasemman laukan. Taisin tehdä pyynnön sen verran pikaisesti ja valmistelematta, että Jetti osasi tulkata minun haluavan laukkaa, mutta ei sen tarkemmin. Kiltisti se kuitenkin totteli laukkapyyntöni, mutta tarjosi kierrokseen nähden myötäistä. Jetin kanssa on kiva treenata näitä asioita, sillä se kuuntelee pyynnöt yleensä tarkasti. Se ei turhaan hötkyile, jolloin se ei ole säntäämässä laukkaan ja tarjoa sitä, mitä kulloinkin keksii. Jotain iloa rauhassa asioihin suhtautuvasta ratsusta.
Laukassa ratsastin vielä muutamia laukkalävistäjiä jatkaen uralle pääsemisen jälkeen vielä pari askelta suoraan. Jetti ei ehdottanut kertaakaan laukanvaihtoa ja toimi oikeassa laukassa tehdyillä lävistäjillä kivasti. Sen sijaan lävistäjät vasemmassa laukassa olivat ensin vaikeita, sillä en meinannut saada Jettiä uralle lävistäjän lopussa. Jetti lähti liiraamaan oikealle, kun minä yritin tyyrätä sitä vasemmalle. Oikea pohje ei siis aivan tahtonut mennä läpi eikä asiaa parantanut vasemmassa ohjassa roikkuminen. Lopulta tajusin hakea pohjetta paremmin töihin ja ajatella lävistäjän loppupuolta pohkeenväistömäisenä tehtävänä. Tämän avulla sain tuotua Jetin paremmin uralle, vaikka tämä suunta pysyikin selvästi vaikeampana.
Lopuksi tein vielä laukassa muutamia vaihtoja. Kuviona oli niin iso kahdeksikko kuin lävistäjät. Laukka vaihtui muutamia kertoina ihan mallikkaasti, mutta pari kertaa Jetti arveli minun haluavan vastalaukkaa. Niinpä puksutimme kertaalleen melkein kokonaisia ympyröitä vastalaukassa. Jetti ei lähtenyt vaihtamaan laukkaa, vaikka kuinka pyysin, jolloin saatoin vain nauraa selässä. Ruunareppana! Jos olisi ollut peili käytettävissä, olisin varmasti nähnyt Jetillä sen totisen ilmeen, jonka se ottaa arvellessaan kuskin pyytävän vaikeita juttuja. Niin tomerasti se puksutti vastalaukkaa menemään. Hassua, miten asiasta tehtynä tällaiset oikeat vastalaukkahetket ovat vaikeita, mutta sattumalta tehtynä sujuvat näin helposti. Syynä on varmasti osittain se, etten itse tehnyt asiasta numeroa. Päinvastoin, en tehnyt asian eteen mitään ylimääräistä ainakaan. Niinpä en päässyt häseltämään enkä sotkemaan, vaikka toki alkuperäinen tehtävä eli laukanvaihto menikin puihin. Päätin tehtävän vielä onnistuneisiin vaihtoihin, jotta en jättänyt sitä ihan kesken.
Loppuraveissa Jetti oli vähän alkutuntia parempi, mutta ei se vieläkään kovin tarmokasta menoa tarjonnut. Humputtelin kuitenkin rennosti menemään ja pääsin päättämään itsenäisen tunnin riittävän leppoisasti. Jetin ratsastaminen kävi taas kunnon työstä, sillä se ei toviin ole ollut ihan näin nukuksissa. Omat avut pitää kyllä laittaa tarkistukseen samoin kuin niiden rehellinen läpimeno. Sieltä voi hyvinkin löytyä syy uneliaaseen ratsuun.
