Keskiviikkona B-tunti ja oma valmennusryhmän tuntini yhdistettiin, ja ratsukoita oli tunnilla peräti yhdeksän. Pahempia ruuhkia ei kuitenkaan ihme kyllä tullut. Koulutunnin teemana olivat pohkeenväistöt. Ratsukseni sain Loren, joka jatkoi tunnille suoraan edelliseltä.
Käynnissä ja ravissa väistöjä tehtiin pitkille sivuille, joiden alkuun pyöräytettiin kymmenen metrin voltti. Volteilla kiinnitin huomiota siihen, etten saanut Lorea aina rehellisesti asettumaan, vaan väänsin sen sijaan kaulan mutkalle. Ulkopuolen tuki oli paikoin olematon, mutta sain ainakin yritettyä korjata asiaa. Välillä sainkin ulkopuolta kontrolliin, jolloin Lore ei ollut enää niin mutkalla. Käyntiväistöt sujuivat ihan mukavasti, kun tajusin olla vaatimatta liian jyrkkää väistöä. Lore säilytti väistöissä tahdin ja tarjosi paikoin aika mukavan rentoa etenemistä. Ainoastaan asetuksen saaminen oikealle tuotti hieman pulmia. Lore tykkäsi pullottaa kaulastaan vasemmalle eikä hevillä suostunut suoristumaan tai asettumaan toivotusti. Kokeilin tähän vaikka mitä ratkaisuja, mutta kunnon onnistuminen jäi saamatta.
Seuraavaksi väistöt tehtiin samalla kuviolla harjoitusravissa. Lore ei arvostanut tehtävää enää ollenkaan, vaan jännittyi todella pahasti. Opettaja neuvoi pyytämään väistöä silti rohkeasti ja palkitsemaan runsaasti kehuen lyhyetkin hyvät hetket, jotta Lore oppisi hiljalleen rentoutumaan tehtävän aikana. Väistöjä tehdessä huomasin itsekin jännittyväni ajoittain, mikä varmasti pahensi Loren kipittämistä. Yritin pyytää väistöjä täsmällisesti, mutta riittävän vaatimattomasti, jotta saisimme vähän parempia hetkiä. Meno oli paikoin aika vaikeaa, mutta välillä Lore väläytti aina paremman hetken. Kiitin ja kehuin sitä kovasti, jotta meno paranisi entisestään. Kovin montaa hyvää raviväistöaskelta emme tunnin aikana saaneet tehtyä, mutta oli opettavaista yrittää säätää apuja herkästi jännittyvälle ratsulle sopivaksi ja olla riittävän nopea palkitsemaan.
Ensimmäisenä laukkatehtävänä oli tehdä pitkällä sivulla pieni pätkä käyntiväistöä, jonka jälkeen suoristettiin ja nostettiin kierroksen mukaisesti vasen laukka. Laukassa pyöräytimme pääty-ympyrän, laukkasimme toisen pitkän sivun ja pyöräytimme vielä toisen pääty-ympyrän, kunnes tehtävä alkoi taas alusta. Käyntiväistöt sujuivat edelleen ihan hyvin. Laukannostoissa Lore oli vähän malttamaton, sillä näki kavereiden jo laukkaavan. Sain sen malttamaan kohtuullisesti nostoissa, mutta varsinaisessa laukassa se pääsi puolestaan säätelemään vauhtia enemmän. Vasen laukka on yleensä Lorella parempi, mutta tällä kertaa se oli jotenkin vaikeaa istuttavaa. Opettaja neuvoi kiinnittämään huomiota Loren suoruuteen, sillä ruuna tykkäsi edetä vähän kierona. Ympyröillä pyrinkin hakemaan Loren ulko-ohjan tuntumalle ja laukkaamaan rauhassa. Vaikeaahan se oli, kun en meinannut saada istuttua kunnolla matkassa, mutta välillä sain vähän parempia hetkiä. Pitkällä sivulla Lore pääsi melkein aina kiihdyttämään, kun en muka osannut säilyttää tahtia.
Oikeaa laukkaa työstimme koko ajan liikkeellä pysyen ja pääty-ympyröitä pyöritellen. Oikea laukka oli vielä vasempaa haastavampi istua, ja oman mausteensa siihen toi Loren päänheiluttelu. Opettaja neuvoi antamaan Loren välillä mennä vähän matalammassa muodossa, jonka jälkeen sitä saattoi taas hakea vähän lyhyemmäksi. Oikeassakin kierroksessa saimme muutamia asiallisia pätkiä, mutta oli se selvästi vaikeampaa. Onhan se vähän hankala sanoa hevoselle, että menepä sinä kunnolla, niin minä heilun ja huojun täällä selässä. Olisin tarvinnut paljon vahvempaa keskivartalon tukea, mutta nyt en saanut niksauteltua itseäni oikeinpäin.
Loppuraveissa Lorella oli tunnin teeman mukaisesti vähän kiire. Sitä sai toppuutella melkoisesti eikä se juuri tykännyt mennä rauhallisemmin kovin pitkää matkaa. Lopulta istuin alas harjoitusraviin, jossa sain Loren paremmin odottamaan. Annoin sen lopulta venyttää ohjan perässä, minkä se teki kohtuullisesti. Vielä loppukäynneissäkin Lore olisi mieluusti harpponut kiireisin askelin, jolloin sain ratsastaa sitä rauhallisemmaksi melkein joka kolmannen askeleen jälkeen. Kai ruuna oli laskeskellut pääsevänsä nopeammin iltaheinien pariin, jos se liikkuu reippaasti. Oli taas opettavaista saada kertaus siitä, kuinka hukassa olen reippaampien hevosten kanssa. Tasaisen tahdin löytäminen on kyllä kinkkistä, mutta jospa vielä joskus senkin taidon oppisin.
