Mitäpä muuta heppahöperö ostaa ystävälleen lahjaksi kuin jotain hevosiin liittyvää? Tämän seurauksena suuntasin maanantaina ystäväni kanssa Moilasen tilalle Yli-Iihin kahden tunnin issikkamaastoon. Ratsukseni sain uuden tuttavuuden, 2005 syntyneen tamman Snekkja frá Hannulan eli tuttujen kesken Snekka. Tilan sivuilla Snekan kuvaillaan olevan utelias ja aina valmis uusin seikkailuihin. Lauman johtajatamma on virkeä ratsastaa ja menee mieluummin liitopassia muiden laukatessa. Korkeutta Snekalla on noin 135 senttiä. Ystäväni puolestaan sai Api-ruunan ja piti perää meidän Snekan kanssa ollessa vetäjän takana.
Keli oli reissulle kohdillaan, sillä vaikka tuuli oli vähän viileä, paistoi aurinko siniseltä taivaalta. Ruska oli kaunis, joten issikan selässä oli mukava istua ja katsella maisemia. Reissu mentiin ystäväni vähäisen ratsastuskokemuksen vuoksi rauhallisesti, mutta pääsimme tölttämään mukavia pätkiä. Snekka tosin heittäytyi välillä raville, mutta palasi pyynnöillä takaisin tölttiin. Vauhtia tammasta olisi varmasti irronnut enemmän, sen verran sitä tuntui harmittavan jarrutteluni. Töltissä oli kyllä kiva istua, voisin ottaa moisen askellajin Jetillekin.
Reissu sujui hyvin, vaikka viileä ilta tarttuikin loppureissusta mukaan. Onneksi olin muutoin pukeutunut järkevästi, mutta sormia tahtoi vähän nipistellä paluumatkalla. Onneksi Snekan tuuhean harjaan oli hyvä ujuttaa sormet lämpenemään. Issikkamaasto oli kyllä täydellinen päätös maanantaille. Ystäväkin näytti olevan Apin selässä melkoinen hangon keksi, joten lahja näytti olevan mieleinen. Se ei nyt onneksi tullut ihan yllätyksenä, ovathan nuo hevoset melkoisen kivoja kavereita.
