Ote hieman hukassa

Torstain Tallinmäen tunnilla toivoin luvassa olevan esteitä. Niin onneksi olikin, joten olin mielissäni. Minun ja Jetin lisäksi tunnilla oli kolme muuta ratsukkoa. Saimme ensin verrytellä käynnissä ja ravissa, kunnes pääsimme siirtymään hyppytehtäviin.

Alkuverryttelyn menimme käynnissä ja ravissa ympyrän suurentamisen parissa työskennellen. Ensin aloitimme pieneltä voltilta, jota suurennettiin spiraalimaisesti väistöaskelien avulla, kunnes lopulta oltiin isolla pääty-ympyrällä. Tehtävässä sain keskittyä mukavasti ulkopuolen hallintaan ja riittävän suoruuden säilyttämiseen. Jetti oli tänään vähän tihkaalla tuulella ja pyrki matelemaan niin käynnissä kuin ravissa. Ympyrätyöskentely ei yllättäen reipastuttanut sitä, vaan vei vauhtia entisestään. Vaikeammalta suunnalta tuntui tällä kertaa oikea kierros. En tuntunut saavan siinä väistöaskelia niin helposti kuin olisin halunnut. Jostain syystä ulkopuolen tukikin tahtoi olla hukassa. Veikkaan asettaneeni Jettiä liikaa ja unohtaneeni sopivan suoruuden, mikä aiheutti pulmia. Ravissa tuli lopulta muutamia kivoja pätkiä, joissa Jetti tuntui olevan kunnolla tuntumalla ja vähän lyhyempänä.

Laukassa verryttelimme ensin oikeassa kierroksessa hetken ihan koko uraa laukaten, kunnes tulimme muutaman kerran kolmen kavaletin innarin. Jetti keskittyi laukassa kyttäilemään kaikkea muka pelottavaa eikä oikein malttanut liikkua ja kuunnella minua. Niinpä tulimme ensimmäisen kerran innarikavaletit niin laiskasti, että Jetti vaihtoi kesken kaiken raville ja rämpi tehtävän lopun siten. Tämän jälkeen sain Jetin pysymään laukassa, mutta se vaihtoi tehtävällä laukan turhaan vasemmaksi. Korjasin niinä kertoina laukan oikeaksi lennosta.

Sitten tulimme vasemmassa laukassa innarikavaletit, jatkoimme siitä vasemmalle lähteneen, noin viiden askeleen kaarevan linjan päässä olleelle pystylle, jossa laukka vaihdettiin oikeaksi. Siitä tulimme taas innarikavaletit ja ratsastimme vuorostaan oikealle lähteneen kaarevan linjan, joka taisi olla askeleen verran toista pidempi. Kaarevat linjat samoin kuin Jetin aktiivisuus olivat hukassa. Askelia väleihin tuli vaihtelevasti viittä ja kuutta. Innarikavaletit sentään menivät ihan asiallisesti, ja saimme vaihdettua laukkoja oikeissa kohdissa. Jetti tuntui välillä hieman innostuvan hyppäämisestä, mutta toisessa hetkessä sen mielenkiinto olikin jossain muualla. Itsestä tuntui, että pienen hyppytauon aikana ote oli päässyt herpaantumaan.

Seuraavaksi tulimme vasemmassa kierroksessa kolmen esteen jumppasarjaa askeleen väleillä ja ponnistuspuomilla varustettuna. Jetti oli edelleen vähän unten mailla, jolloin poniväli ei tuottanut meille ongelmia, vaan kävi välillä jopa pitkäksi. Huvittavan noloa. Ensimmäisellä kierroksella esteet olivat pystyjä, muilla kierroksilla kolmantena ollut pysty muuttui okseriksi. Tehtävä meni muutoin hyvin, mutta Jetti olisi tietysti saanut olla aktiivisempi. Laukka säilyi kuitenkin tehtävän ajan vasempana. Oma mukautumiseni oli ihan ok, kun esteet eivät nousseet noin 75 senttiä korkeammaksi. Olisin kuitenkin voinut vielä vähän viilata tätä asiaa, mutta siirryimme kuitenkin toiseen tehtävään.

Kaisalle kiitos tästä!

Lopuksi tulimme vielä pienen radan. Aloitimme hyppäämällä aiemmin innarikavalettien sarjasta yksittäisen kavaletin ja jatkoimme siitä kaarevan linjan vasemmalle. Siitä tulimme taas yksittäisen kavaletin ja jatkoimme kaarevan linjan oikealle. Siitä matka jatkui yksittäiselle lävistäjäokserille, jossa laukka vaihdettiin oikeaan ja kaarrettiin vielä kertaalleen yksittäisen kavaletin yli. Jetti liikkui pääsääntöisesti ok, mutta rytmi oli silti vähän hukassa. Niinpä Jetti pääsi ottamaan miniaskelia, kun minä taas olin lähdössä niitä ennen. Laukat saatiin kuitenkin vaihdettua joko hypyssä tai lennosta sen jälkeen korjaten. Suorituksemme oli vähän ruosteinen. Korkeus ei sentään kauhistuttanut, sillä esteet olivat noin 70–75 sentin tuntumassa. Harmitti vain oma säntäily hyppyihin liian aikaisin. Ote nyt vain sattui olemaan hieman hukassa.

Tällainen tunti tällä kertaa. Illat alkavat hämärtyä siihen malliin, että tällä tunnilla valot olivat ensimmäistä kertaa päällä. Hämärtyvä ilta sai Jetin tietysti vähän vilkuilemaan tavallista enemmän ympärilleen. Eiköhän ruuna toivottavasti hiljalleen taas totu valojen heittämiin varjoihin, niin on yksi asia vähemmän tunnilla mietittäväksi.