Keskiviikon B-tunti ja oma valmennusryhmän tuntini yhdistettiin taas. Ratsukoita oli kahdeksan, mikä ei pääosin haitannut, kun luvassa oli koulua. Ratsukseni sain Manun, jota kaikessa hulluudessani olen kaavaillut tulevien koulukisojen ratsukseni. Tunnin aiheena olivat voltit, joita sitten ratsastettiinkin ajatuksella läpi tunnin kaikissa askellajeissa.
Voltteja tehtiin niin pitkien sivujen keskelle kuin keskihalkaisijalta vasemmalle pyöräyttäen. Kummempia muita kuvioita tunnin aikana ei ollut, joten saimme todellakin tehotreenin volttien ratsastamisesta. Suurimmat ongelmat olivat käteni ja pakkomielteeni yrittää ratsastaa vain ohjalla. Manu tarvitsee toki selvän tuntuman sekä lyhyemmän raamin, mutta ei niitä yllättäen ratsasteta ohjissa roikkumalla. Manu, monen muun valmiiksi etupainoisen hevosen tavoin, sen sijaan alkaa välittömästi kanssani vetokisaan, jonka näytän häviävän kerta toisen jälkeen. Milloinhan oppisin sen olevan kannattamatonta ja tekisin muita ratkaisuja?
Opettaja muistutti pitämään asetuksissa Manun kaulan suorempana ja yrittämään saada sen niskaa vähän ylemmäs ja sitä myöten etuosaa kevenemään. Pyöristyessään Manu pyrkikin huijaamaan ja niksauttamaan kaulansa nätisti, mutta samalla etuosalle painoa hivuttaen. Kohottavat pidätteet ja pohkeilla ratsastaminen auttoivat siinä, että sain Manua kannattelemaan itseään vähän edestä. Hirveän helposti kuitenkin tyydyin pelkkään pyöreyteen enkä kiinnittänyt huomiota hevosen etupainoisuuteen. Ennen laukkaa tehdyssä ravissa Manu kuitenkin tarjosi muutamia ryhdikkäämpiä hetkiä, jolloin ravissa oli sekä helppo istua että ohjata ratsua, kun kumpikaan ei roikkunut ohjissa.
Laukkaosuudessa homma taas lähti käsistä. Manu olisi halunnut kipittää, minä en. Aloimme taas vetokisaan, kun en yksinkertaisesti osannut ratkaista tilannetta muuten. Manu sai myös onnettoman istuntani hajoamaan kerta toisen jälkeen, jolloin en saanut jarrutettu ja tasoitettua menoa senkään avulla. Oikeassa laukassa sain ehkä vähän parempia hetkiä, kun taas vasemmassa laukassa Manu ei juuri kuunnellut minua. Ärsytti melkoisesti, sillä tiedän sen osaavan lyhentää laukkaa hyvin, mutta kun omat taidot eivät riitä. Yritin hokea itselleni, että istu alas ja rentouta kädet, mutta sekunnin päästä tuosta olin jo irti satulasta apinoimassa ohjissa. Voi huoh! Epäonnistumiset veivät huumorintajuni rippeet mennessä, ja lopputunnin menin aika pitkälti suu mutrussa.
Loppuraveissa Manu kipitti jälleen, yllätys! Sain napattua ohjat viimein sopivalle pituudelle, ja opettaja neuvoi ratsastamaan loppuravit yrittäen saada Manua siihen raamiin rennoksi. Välillä tämä onnistui, välillä taas todellakaan ei. Lopulta päätin jättää kevennyksen väliin ja istuin harjoitusraviin, jossa sain vähän paremmin otetta Manuun. Aika kaukana olimme silti rennosta ja pyöreästä ratsukosta. Manu olisi halunnut kiirehtiä, minä taas olisin halunnut puolittain parkua selässä. Hilpeää menoa siis. Loppukäyntien aikana juttelin opettajan kanssa, ja hän totesi Manun vaativan kunnon ratsastamista toimiakseen. Lisäksi hän kommentoi, että käteni jäävät pitämään liian pitkäksi aikaa ja myötäykset teen liian isosti. Alkutunnista ennen laukkaa sain vähän ajatusta rennommasta ja pehmeämmästä kädestä, mutta laukassa ja sen jälkeen ajatus oli haihtunut. Tiedän kyllä tämän helmasyntini, mutta vanhoista tavoista on vaikea päästä eroon. Lähtisiköhän se ratsastamalla? Ehkä, pitää kokeilla.
Vaikka tunti meni pitkälti päin honkia, ja mieli oli sen jälkeen aika synkkä, rustasin itseni Manun kanssa koulukisojen listaan. Olen jo pitkään mainostanut sitä, ettei Peran kanssa ole järkeä käydä säikkymässä vihreitä miehiä radalla ja mennä se läpi pingoittuneena, joten pistetään uusi ratsu alle. Päätöstä helpotti kummasti myös se, että Peraa oli jo toivottu täydet kolme kertaa. Kohtalo? Tietysti. Jos nyt jotain positiivista haetaan, niin ainakin kisasuorituksemme on sitten nopeasti ohi, jos Manu innostuu kipittämään. Onneksi, todellakin onneksi on vielä yksi treeni ennen kisoja. Jospa saisin silloin vähän ajatusta siitä, millä fiiliksellä ja ratsastuksella selviydymme Manun kanssa kisoista kohtuullisesti.
